Dahlia West: Shooter

Chris “Shooter” Sullivan has returned to his home town of Rapid City, South Dakota to pick up the pieces of his life shattered by a roadside bomb in Iraq. He only wants to focus on holding what’s left of his old unit together, running his garage where he builds custom bikes and cars, and pretending that his murdered father’s motorcycle gang doesn’t exist.

Hayley Turner is a young woman with her own traumatic past. Fresh off the bus from Nowhere, USA, all she wants is a job and a place to live, until it’s time for her to leave again. She doesn’t want to make friends, or enemies, least of all the ex-Army Ranger who obviously doesn’t like her. She bristles under his watchful eye. He’s even got her convinced she’s bad news.

But circumstances force two people who don’t need anyone to need each other more and more. The more Chris gets to know Hayley, the harder it is to stay detached. And the more Hayley gets to know Chris, the more she realizes she’s been alone for so long she might never recover from it.


Alkuun vähän juonesta. Dahlia Westin Shooter kertoo Hayley Turnerista, joka liikkuu paikasta toiseen piiloutuakseen kauhealta menneisyydeltään. Hän ei hanki ystäviä eikä asetu paikalleen kuin pisimmiltään kuudeksi kuukaudeksi, koska hän haluaa pitää matalaa profiilia. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän tapaa Chris 'Shooter' Sullivanin, entisen armeija sotilaan, joka pyörittää omaa talliaan nimeltään Burnout. Chris ei luota Hayleyyn helpomman kautta perustuen tytön vähäisiin ja epämääräisiin tietoihin. He eivät tule toimeen keskenään, mutta Hayley pitää pintansa, kunnes hänen paniikinomaiset kohtaukset alkavat ja saavat etenkin Shooterin suojeluvaistot heräämään.

En näytä pääsevän millään eroon tällaisista 'mitä lukea Fifty Shadesin jälkeen' (tai millä näitä kirjoja oikein kutsutaan) kirjoista vaikka olen jo todennut mielessäsi monta kertaa, etteivät nämä tuo enää mitään uutta ja monet lukukokemukset ovat olleet melkoisen latteita tai sanotaanko mielummin, että tietyiltä osin yksitoikkoisia. Kieltämättä olen hermostunut ja tympääntynyt tämän kaltaisille tuotoksille ja suurin syy tälle on naiivi(t) päähenkilö(t). Joskus ennalta-arvattavuuskin. Silti, minä jaksan aina tarttua toiseen.

*Huokaus* Miksi? Ehkä se johtuu siitä, että olen (hullu) viihdekirjallisuuden ahmija ja olen etenkin jäänyt koukkuun romanttiseen jännitysviihteeseen ja siksi pienikin vihje säkenöiviin, vaarallisiin ja intohimoisiin kuvioihin saa minut tarttumaan kirjaan kuin kirjaan. No, ehkä ei ihan kirjaan kuin kirjaan. Hyvällä tiivistelmällä (kansikuvallakin joskus) on suurin vaikutus nappaanko kirjan kirjastossa mukaani tai päätänkö lukea tiettyä muiden lukijoidenkin arviot (esim. Goodreads -sivulla tai täällä bloggerissa) auttavat minua päättämään lukeako kirja vai ei, jos päädyn siihen risteykseen.

Vaikka eihän tässä oikeastaan mainittu mitään Fifty Shadesistä, kuitenkin ajatus tarinassa kulki melko lailla samaa rataa. Päähenkilö Hayley Turner kohtaa komean miehen, joka ei kuitenkaan osoittautudu kovin ystävälliseksi henkilöksi. Menneisyydensä takia Hayley ei huomiota ja pysyy sivussa, mutta Shooter tekee sen vaikeaksi. Perus kauraa. Tarina kulkee eteenpäin kohtalaisesti ja hetken kuluttua tulee se hetki, kun Hayley ja Shooter eivät voi pitää näppejään erossa toisistaan ja myöhemmin (yllätys yllätys) menneisyys kummittelee ja aiheuttaa pari kohtausta. Perus kauraa jälleen.

Rehellisesti voin kuitenkin sanoa, että innostuin vähäsen, kun Chris miehineen kunnostivat autoja ja moottoripyöriä, sillä mies ja moottoripyörä, yksinkertaisesti nam. Kaiken kaikkian hahmot olivat siedettäviä ja Hayley sai sympatiani muutamissa kohdissa. Siksi ei Shooter ihan täystyrmäystä saa, vaikka juoni olikin, jälleen kerran, perus kauraa. Shooter on ensimmäinen osa Burnout -trilogiasta oli loppujen lopuksi ihan luettava kokonaisuus. Teksti oli helppolukuista eikä englanti tuottanut lainkaan ongelmia.

Kuitenkin Shooterissa, Chrisin ystävä Tex sai erityisen huomioni, sillä pidin miehestä paljon ja olisin halunnut tietää hänestä enemmän. Ei kuitenkaan hätää, sillä Burnout -sarjaan on ilmestynyt toinen osa, nimeltään Tex ja huomio tällä kertaa keskittyy tietysti Texiin. En heti hyppää Texin kimppuun, mutta jossain vaiheessa saan siihen tilaisuuden ja otan sen vastaan. Toivottavasti en joudu pettymään.

Mietin pitkään monta tähteä Shooterille antaisin, sillä välillä toivoin, että lukuprosessi olisi jo ohi, kun taas välillä ahmin sivuja kaksin käsin sydämen selvittäessä tietään ulos rinnastani. Pidän salaperäisyydestä ja siksi Hayelyn menneisyys minua kiinnosti, vaikka tiesin ettei sieltä paljastuisi mitään ennennäkemätöntä. Ja olin oikeassa, tai ainakin minusta syy Hayelyn pakoiluun oli helppo arvata. Sanotaanko, että Shooter oli voinut olla kekseliäämpi, mutta se kuitenkin oli kohtuullisen viihdyttävä minulle ja ansaitsee kaksi ja puoli tähteä. Pusuja ja risuja tasapuoleisesti.


★ ★½
Sivuja: 315
Kustantaja: Kindle Edition (2013)
Ei ole suomennettu

Kommentit