perjantai 31. tammikuuta 2014

Jennifer L. Armentrout: Obsidian

Starting over sucks.

When we moved to West Virginia right before my senior year, I'd pretty much resigned myself to thick accents, dodgy internet access, and a whole lot of boring.... until I spotted my hot neighbor, with his looming height and eerie green eyes. Things were looking up.

And then he opened his mouth.

Daemon is infuriating. Arrogant. Stab-worthy. We do not get along. At all. But when a stranger attacks me and Daemon literally freezes time with a wave of his hand, well, something...unexpected happens.

The hot alien living next door marks me.


You heard me. Alien. Turns out Daemon and his sister have a galaxy of enemies wanting to steal their abilities, and Daemon's touch has me lit up like the Vegas Strip. The only way I'm getting out of this alive is by sticking close to Daemon until my alien mojo fades.

If I don't kill him first, that is.


Olen ottanut kirjojen kannet jo aikaisemminkin puheeksi, sillä minua on viime aikoina häirinnyt se, ettei niihin ole nähty erityisesti vaivaa. Jennifer L. Armentroutin (aka J. Lynn) Obsidianin kansi ei ole poikkeus. Kansikuva ei herättänyt yhtään positiivia ajatuksia ja olen siihen rehellisesti sanottuna todella pettynyt. Se on tylsä ja jotenkin kömpelön oloinen ja mieleeni juolahti heti, että joudunko toteamaan samaa kirjan sisällöstä ja epäröin hetken lukisinko sitä vai en.

Kirjailijan nimi sai minut antamaan Obsidianille mahdollisuuden, koska olen lukenut aiemmin samalta kirjailijalta Wait for You ja Frigid -nimisen kirjan, joista pidin, vaikka niidenkään kannet eivät tehneet suurta vaikutusta. Myös kirjan outo nimi herätti uteliaisuutta ja pieni etsivä ominaisuuteni pärähti käyntiin. Näin lähdin ottamaan selvää, mitä Obsidian pitää sisällään ja miten kirjailijalta onnistuu paranormaali romanssi (Otin alustavasti myös selvää, mitä obsidian tarkoittaa ja sehän tarkoittaa laavakiveä). Seuraavaksi siis kirjan juonesta.

Tyttö nimeltä Katy muuttaa uuteen kaupunkiin (West Virginiaan, paikkaan, joka on keskellä ei mitään) äitinsä kanssa ja huomaa, että heidän naapureissaan jotain outoa: kaksoset Daemon ja Dee ovat erikoisten silmiensä lisäksi ihmeellisen hyvännäköisiä ja käyttäytyvät salaperäisesti. Kaksosista Dee haluaa ystävystyä Katyn kanssa, mutta Daemon suhtautuu tyttöön aivan toisella tavalla. Hän on töykeä, ylimielinen ja ylisuojelevainen siskoaan kohtaan ja syystä, sillä he eivät ole aivan sitä miltä he näyttävät.

Kuulostaa tutulta? Aivan liiankin tutulta ja sanomattakin on selvää mistä kyseiset kliseet ovat peräisin. Ero Stephenie Meyerin Houkutus -sarjaan oli se, että kimmeltävien vampyyrien paikan ottivat valoa hohtavat muukalaiset ja tarinan komistus Daemon oli selvästi töykeämpi kuin Edward Cullen. Ja olihan se jo arvattavissa, että aluksi ilkeä ja pahasuinen Daemon leppyy eikä voi jättää Katya rauhaan, koska alkaa tuntea pahoista aavistuksista ja epäilyksistä huolimatta suunnatonta vetoa tyttöä kohtaan.

Loppukaan ei välttynyt turhauttavilta kliseiltä: Katy 'uhraa' itsensä ja jääräpäisesti lähtee yksin pelastamaan tilanteen johon hän, Daemon ja Dee olivat joutuneet, mutta hän jää selvästi alakynteen kun vihollinen tavoittaa hänet kostoa hakien. Hetken uhkailun ja muutamien iskujen jälkeen Daemon ja Dee saapuvat paikalle ja olin hermostua totaallisesti kunnes tapahtui jotain, joka sai kiinnostukseni heräämään ensimmäistä kertaa Obsidiania lukiessa ja se oli ainoa asia, mitä en osannut arvata tulevaksi. Tämä kyseinen käänne ei ollut kuitenkaan ennennäkemätön, mutta se pelasti Obsidianin juuri ja juuri jyrkältä tuomiolta. Kuitenkaan tätä tosiasiaa se ei poista: Obisidian on yksi lukuisista Twilight rip-offeista, eli kopioista.

Lukuisat lukijat, etenkin Goodreads -sivustolla, ovat kehuneet ja ylistäneet Obsidiania niin sanoilla kuin liikkuvilla kuvilla, mutta itse en voi sitä tehdä. Ymmärrän kyllä, miksi Obsidian heitä miellytti, mutta minua häiritsi se, ettei henkilöissä ja itse tarinassa ollut mitään omaperäistä. Obsidian ei ollut tylsä, jännitystä mahtui mukaan niin romanssin kuin toiminnankin kautta, mutta kaikki oli niin ärsyttävän helppo ennakoida. Ne, jotka rakastavat paranormaaleja romansseja ja heille kelpaa teos kuin teos, pitävät varmasti Obsidianista enemmän kuin minä.

Obsidian on Lux -nimisen sarjan ensimmäinen osa ja sarjaan on ilmestynyt tähän asti yhteensä 4 osaa (Obsidian, Onyx, Opal ja Origin) ja 5 osa Opposition ilmestyy tämän vuoden aikana. Shadows on Lux -sarjan erillinen osa, jonka tapahtumat keskittyvät aikaan ennen Obsidiania. Sarjan toinen osa Onyx on lukulistallani odottamassa vuoroaan, koska haluan saada vastaukset kysymyksiin, jotka Obsidianin loppu minulle herätti. En pidä kuitenkaan kiirettä, sillä listallani on paljon mielenkiintoisempia teoksia odottamassa.

★ ★
Sivuja: 335
Kustantaja: Entangled Teen (2012)
Ei ole suomennettu

maanantai 27. tammikuuta 2014

Lisäystä lukulistaani ja 2014 kiinnostavimmat kirjat!

Mielenkiintoisia kirjoja on löytynyt muiden blogeista vaikka millä mitalla ja niin hyvin he ovat osanneet minut vakuutetuksi kirjoituksillaan, joten pakkohan minun on pidennettävä omaa lukulistaani! Etenkin tämä dystopia vaikuttaa tällä hetkellä mielenkiintoisimmalta aiheelta, joten tämän genren kirjoja listasin enemmän kuin muutaman. Löydät tästä niin käännettyä kaunokirjallisuutta, kotimaisia sekä ulkomaisia teoksia!

 
LISÄYSTÄ LUKULISTALLE:

Hugh Howey: Siilo

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Moira Young: Julma maa

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Rick Yancey: 5 aalto

Marie Lu: Legend

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Maggie Stiefvater: The Raven Boys 

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli


TULOSSA 2014!

 
Tammikuu:
Veronica Roth: Outolintu
Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Stephen King: Tohtori Uni

Helmikuu:
J.D. Robb: Kuoleman salaliitto
J. Lynn: Be With Me

Maaliskuu:
J.R. Ward: Hurma
Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken
Lisa R. Jones: Pakopaikka

Huhtikuu:
J.R. Ward: The King

Toukokuu:
J.R. Ward: Riiva
Veronica Rossi: Yhä sininen taivas

Kesäkuu:
Deborah Harkness: The Book of Life

Elokuu:
Annukka Salama: Harakanloukku

Muut (Ei vielä tietoa tarkasta julkaisupäivästä):
Kerstin Gier: Smaragdinvihreä
J. Lynn: Scorched

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Jennifer L. Armentrout: Frigid

For twenty-one-year-old Sydney, being in love with Kyler isn't anything new. They'd been best friends ever since he pushed her down on the playground and she made him eat a mud pie. Somewhere over the years, she fell for him and fell hard. The big problem with that? Kyler puts the 'man' in man-whore. He's never stayed with a girl longer than a few nights, and with it being their last year in college, Syd doesn't want to risk their friendship by declaring her love.

Kyler has always put Syd on a pedestal that was too high for him to reach. To him, she's perfect and she's everything. But the feelings he has for her, he's always hidden away or focused on any other female. After all, Kyler will always be the poor boy from the wrong side of tracks, and Syd will always be the one girl he can never have.

But when they're stranded together at a posh ski resort due to a massive Nor'easter, there's nothing stopping their red-hot feelings for each other from coming to the surface. Can their friendship survive the attraction? Better yet, can they survive at all? Because as the snow falls, someone is stalking them, and this ski trip may be a life-changer in more ways than one.

Ensiksi minun on pakko ihmetellä, että minkä ihmeen takia kirjan tekijät päättävät tehdä kirjan tiivistelmistä noin pitkiä eivätkä anna lukijoiden itse selvittää kirjan kohokohdat? Tämä tiivistelmähän kertoo oikeastaan kaiken, pari yksityiskohtaa lukuunottamatta. Eikö lyhyempi kuvaus herättäisi enemmän uteliaisuutta ja mielenkiintoa, kuin sellainen joka paljastaa peräti kaiken kirjan sisällöstä. Toisaalta, kun on osattu kertoa asiat paljastamatta liikaa kirjan juonesta, pituus ei ole ongelma. Silti, ääh, en tajua. Sama juttu elokuvien ja TV-sarjojen trailereissa, mutta en mene siihen sen enempää.

Tässä mielentilassa en voi enää peräntyä ja minun on otettava kirjan kannetkin puheeksi, nimittäin tässä tapauksessa se olisi voinut olla parempi. No, onhan se romanttinen ja suloinen, mutta olisi se toiminut ilman, että pojan paita on auki. Selvästi paljaalla pinnalla (sattumoisin aina miehen yläkroppalla) on pyritty houkuttelemaan naislukijoita (ei sillä, ettei lihaksikas vartalo olisi ilo silmille/mielikuvitukselle) ja sen perusteella olin sataprosenttisen varma, että kirjassa ihaltaisiin kaunista ja kiinteää vartaloa.

Olen huvittunut omasta reaktiostani, mutta kyseiset asiast sattuivat häiritsemään minua enemmän kuin vähän tällä kertaa. Kannet ovat omasta mielestäni tärkeä osa kokonaisuutta ja yleensä miellyn enemmän kanteen johon on nähty vaivaa; se olisi omaperäinen tai vähintäänkin se erottuisi muista. Ainakin, mikäli kyseessä on esim. saman kirjailijan tai genren kirja. Varmaan omaan reaktiooni vaikutti loppujen lopuksi se, että pidin tästä kirjasta.

Jennifer L. Armentroutin (aka J. Lynn) Frigid keskittyy Sydneyyn ja Kyleriin, jotka ovat lapsesta asti olleet parhaita kavereita. Sydneyn tunteet Kyleria kohtaan ovat syventyneet vuosien kuluessa, mutta hän ei ole uskaltanut tuoda niitä ilmi, koska pelkää sen pilaavan sen mitä heillä jo on eikä hän usko Kylerin tuntevan samoin kuin hän. Hän ei voisi olla pahemmin väärässä. Kyler arvostaa Sydneyta todella paljon, niin paljon ettei tunne olevansa riittävän hyvä hänelle, joten hän peittää omat tunteensa keskittymällä toisiin naisiin. Tilanne heillä oli siis pirun jännittävä, sillä kummatkin välittävät toisistaan enemmän kuin aluksi tiedostavat ja vieläpä olettavat olevansa tunteidensa kanssa yksin.

Yleensä en ole kovin kiinnostunut lukemaan siitä, kun tyttö vaipuu vähimmissäkin määrin jonkinlaiseen itsesääliin, koska ei voi saada haluamaansa, mutta tällä kertaa en voinut olla tuntematta myötätuntoa tyttöä kohtaan, sillä tunteet olivat realistisia. Osasin samastua tyttöön tietyissä tilanteissa. Kieltämättä kyllä, välillä olisin halunnut takoa hieman järkeä tytön päähän, mutta olin sen verran hyvällä mielellä siinä kohtaa, joten en jäänyt siihen ajatukseen kiinni. Hellyin myös Kylerin mustasukkaisuudelle ja suojelunhalulle (jotka oli onnistuttu tekemään ilman järjetöntä liioittelua, huh helpotus) ja loppua kohden olin iloinen, että J. Lynn kirjoitti kummankin näkökulmasta tasapuoleisesti. Olisin muuten kirkunut (lujaa) jos en olisi tiennyt toisen ajatuksista tietyissä kohdissa.

Ei Frigid pelkästään siirappia ollut, sillä mukaan mahtui toisenlaista jännitystä, etenkin kun eräs mielipuoli ilmaantui kuvioihin mukaan tietyistä syistä ja aiheutti vaaratilanteita muutamaan otteeseen (*punastuu pienesti* yksi niistä tapahtui aika intensiivisessä tilanteessa). Yllätyksenä se ei tullut, koska tämä pirun tiivistelmä paljasti sen tulevaksi eikä tekijääkään ollut vaikea arvata. Mutta, Frigid oli omassa lajissaan hauska ja romanttinen kokonaisuus tarpeeksi jännittävillä juonenkäänteillä. J. Lynn on todistanut, että osaa kirjoittaa säkenöivää viihdekirjallisuutta ja siksi lukisin mielelläni hänen kirjojaan suomeksi.

Ja sitten vielä loppuun, että luulin ettei Frigid ole osana mitään sarjaa, mutta kirjailijan kotisivujen mukaan (ja Goodreads varmisti asian) kirja on samannimisen sarjan ensimmäinen osa. J. Lynn on työstämässä toista osaa nimeltä Scorched ja tällä kertaa ovat vuorossa Andrea ja Tanner, jotka tulivat tutuiksi Frigidin alussa; Andrea on Sydneyn paras kaveri ja Tanner puolestaan Kylerin. Scorched ilmestyy tämän vuoden puolella.

★ ★ ★
Sivuja: 252
Kustantaja: Spencer Hill Contemporary (2013)
Ei ole suomennettu

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

20 kysymystä lisää!

Yllätyksiä sen kuin satelee, minut haastettiin kertaalleen ja miten piristävää se onkaan! :D Vaikka kyseessä on sama haaste, en pistä pahitteeksi sitä ollenkaan, vastaan kysymyksiin tietysti mielelläni :) Tällä kertaa haasteen heittivät Niina T. blogissaan Yöpöydän kirjat sekä Reta blogissaan Todella vaiheessa. Paljon kiitoksia kummallekin ja ensimmäisenä vuorossa Niina T:n (laitoin hänen tekemän kukkatunnuksen tällä kertaa) kysymykset:


1. Jos saisit valinta, kenen (pää)henkilön kanssa menisit naimisiin? Miksi?
Apua, ehdokkaita kyllä löytyy enemmän kuin yksi, mutta kenet heistä valitsisin? Roarke (sarjasta Eve Dallas) tuli heti ensimmäisenä mieleeni, koska hän on yksi mysteerisimmistä mieshenkilöistä (päähenkilöistä), joihon olen tähän asti ’törmännyt’ ja mikä olisi sen mahtavampaa kuin viettää kuherruskuukausi avaruudessa!? Taidan kuitenkin kääntyä Jamie Fraserin (sarjasta Matkantekijä) puoleen, koska sydämeni yksinkertaisesti sulaa tämän taitavan soturin ja romanttisen skottimiehen kanssa.

2. Onko lukeminen innostanut sinua jonkin muun harrastuksen pariin? (Esim. piirtäminen, neulominen, kokkaaminen?)
Vuosia sitten olin melko innokas (mallista) piirtäjä, mutta se harmittavasti lopahti ajan kuluessa. Nyt kuitenkin innostus on pikku hiljaa palaamassa, mikä on osittain lukemisen ansiota. Sama juttu on pianon soittamisen suhteen.

3. Millainen olisi unelmiesi kirjahylly?
Unelmieni kirjahylly? Se olisi iso: korkea ja leveä ja se sisältäisi paljon, PALJON kirjoja, etenkin kaikki lempikirjani.

4. Oletko kielipoliisi? Vaivaatko virheet kirjoissa?
Riippuu virheiden määrästä ja kuinka isosta virheestä/virheistä on kyse. En kuitenkaan lähde niitä noukkimaan tarkoituksella, joten en kutsuisi itseäni kielipoliisiksi. Joskus on käynyt niin, etten edes ole huomannut virheitä ja esim. muiden arvioista huomannut, että kirja sisälsi muutaman. Virheet häiritsevät silloin, kun niitä tulee vastaan jatkuvasti, muuten en kiinnitä niihin erityisesti huomiota.


5. Mikä olisi lemmikkisi, jos olisit fantasiakirjan päähenkilö?
Lohikäärmeet ovat kiehtoneet minua aina, joten valitsisin lemmikiksi yhden tai useamman lohikäärmeen.
 
6. Mikä on ensimmäinen kirjablogi, johon tutustuit?
Hmm luulen, että se oli Lukunurkka, jonka takana on Q+Black.

7. Onko sinulla fobioita, mitä? Oletko joutunut lopettamaan jonkin kirjan, koska siinä esiintyy pelkäämäsi asia?
En pidä yhtään ahtaista paikoista ja tarkoitan todella ahtaita paikkoja, joissa liikkumatilaa ei ole tarpeeksi paljon, että pystyisin esim. pyörähtämään ympäri. Hermostun ja vastustan viimeiseen pisaraan asti jos joudun kulkemaan läpi jostain ahtaasta välistä, koska pelkään juuttuvani kiinni enkä pääse sieltä pois. En kuitenkaan pelkää suljettuja tiloja esim. hissejä, niin en tiedä luokitellaanko omaa pelkoani klaustrofobiaksi. Ja en ole ainakaan vielä joutunut lopettamaan lukemista pelkojeni takia.

8. Jos elämästäsi kirjoitettaisiin fiktiivinen kirja, mikä olisi sen genre?
Hui, jos valintaani ei rajoittaisi yhtikäs mikään, niin genreksi valitsisin fantasian (sulatettuna seikkailuun) tai kirja olisi dekkari.

9. Stailaatko kyntesi/vaatteesi lukemasi kirjan mukaan?
Mielenkiintoinen kysymys! Mutta en oikeastaan.
  
10. Mitä oheistuotteita lukeminen on saanut sinut hankkimaan? (Esim. lukutuoli- ja valo, lukupeitto, kirjanmerkkejä tai kirjatelineitä?)
Kirjanmerkkejä olen tietysti hankkinut, kuin myös lukuvalon ja extraseinähyllyn, koska kirjoja olen hankkinut viimeaikoina lisää ja varmasti lisää on vielä tulossa, joten luultavasti hyllyjen hankita ei lopu tähän. Tai sitten minun täytyy suunnitella jokin oma yksityinen kirjasto! Sepä olisikin mahtavaa!


Ja sitten on Retan kysymysten vuoro:


1. Kuinka hyvä tietokoneen käyttäjä olet?
En voisi sanoa, että olisin huippu hyvä, mutta perusohjelmien, kuten Microsoft Wordin, Paintin, Power Pointin, sähköpostin ja Internetin käyttö sujuu hyvin.

2. Kenen fiktiivisen hahmon kanssa voisit mennä naimisiin, jos se olisi mahdollista? (Myönnän, että varastin tämän kysymyksen Yöpöydän kirjat -blogista, mutta kysymys oli liian hyvä ohitettavaksi!)
Koska kyseessä on sama kysymys, niin vastauskin on sama. Menisin naimisiin ihanan skottihurmurin, Jamie Fraserin kanssa!

3. Millainen kirja jää sinulla kesken?
Minulla on jäänyt niin vähän kirjoja kesken, mutta jos yli 100 sivunkaan jälkeen tarina ei ole millään lailla kolahtanut eikä sen hahmotkaan osoittautuneet mielenkiintoisiksi, jätän kirjan kesken. Eli toisin sanoen, jos kirja on tylsä. Voi olla, että annan kyseiselle kirjalle jossain vaiheessa uuden mahdollisuuden, jos kirjan kesken jättäminen johtui omasta mielialasta enemmän kuin itse kirjasta.

4. Mikä on lempigenresi? (Kirjat, elokuvat, TV-sarjat yms)
Niitä minulla onkin useampi: fantasia/scifi, ns. rikosjännärit ja nykykään myös historialliset tuotokset kuuluvat suosikkeihini. (Romantiikka on aina plussaa, mutta se ei ole välttämättä se tärkein asia)

5. Kuvaile kirjastoreissuasi.
Korostetusti pitkäkestoinen (joten aikaa minun on varattava aina runsaasti), sillä aina yksi teos nappaa huomioni ja sitten minun on selattava kaikki hyllyt läpi tai ainakin osa hyllyistä, koska ainahan voi löytyä vielä yksi kirja lisää!

6. Minkälainen sisustus asunnossasi/huoneessasi on?
Väriltään minun huoneeni koostuu ruskean eri sävyistä (lämmin ruskea, beige ja luonnollisen valkea suurimmaksi osaksi) ja sisustus on aika yksinkertainen. Muutamia tehosteita huoneestani kuitenkin löytyy, esim. tehosteseinä ja seinätarroja.

7. Kerro jokin kirjallinen tunnustus (esim. ''taitan kirjan sivuja koiran korville'')
Pidän enemmän kovakantisista kirjoista kuin pokkareista. En tiedä mikä siinä tarkalleen ottaen on, mutta minun silmiini ainakin ne näyttävät hyllyllä paremmalta ja kirja yksinkertaisesti myös tuntuu paremmalta kädessä :D
8. Onko kirja, elokuva, TV-sarja tai vastaava koskaan vaikuttanut pukeutumistyyliisi?
En ole oikeastaan ajatellut asiaa kovin paljon. Mutta nyt kun sitä ajattelen niin kyllä, joskus olen saattanut ajatella (vaikka katsoessani elokuvaa), että ''hei, tuollainen paita tai kengät sopisi hyvin minun tummien farkkujen kanssa'' ja mikäli sellaisen löydän ja se on tuntunut/näyttänyt päälläni tarpeeksi hyvältä, olen kyseisen vaatekappaleen ostanut.

9. Oletko tarkka seuraamistasi blogeista vai seuraatko melkein ketä vain?
En ole. Tietysti katson löydänkö jotain samankaltaisuuksia esim. pitääkö blogin ylläpitäjä samoista kirjoista/elokuvista/TV-sarjoista tai onko hän ylipäänsä esim. lukenut samoja kirjoja kuin minä, mutta en päätä sen perusteella seuraanko blogia vai en. Seuraan blogeja, jotka ovat vähimmissäkin määrin mielenkiintoisia :)

10. Mikä olisi unelma-ammattisi, jos mikään ei olisi estämässä?
Jos yhtikäs mikään ei olisi minua estämässä tai hidastamassa, haluaisin ehdottomasti olla kirjailija.  

----------------------------
Ja sitten vielä lopuksi, näyttää siltä, että haaste on heitetty jo niille ehdokkaille, joille itsekin olin haasteen heittämässä, joten voihan piru! Mutta siitä huolimatta, laitan muutaman oman kysymykseni esille ja kuka tahansa saa niihin vastata jos vain haluaa, pakko ei tietenkään ole. Koska kysymyksiä on vain muutama, vastaukset voi lähettää minulle tähän kommenttina :)
  1. Mikä kirja sinun on ollut tarkoitus lukea, mutta se on jostain syystä aina jäänyt lukematta?
  2. Kuinka paljon aikaa käytät kirjan lukemiseen päivässä?
  3. Mista kirjasta tai kirjasarjasta haluaisit elokuva- tai televisiosarjasovituksen?
  4. Oletko koskaan miettinyt/toivonut jollekin kirjalle toisenlaista loppua? Miksi ja mikä kirja on kyseessä?

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kysymyksiä ja vastauksia!



Ilokseni sain huomata, että Nina Mari heitti minulle haasteen omassa hienossa blogissaan (Tarinoiden syvyydet) kysymällä muutamia kysymyksiä ja nyt on aika vastailla niihin. Suurkiitokset sinulle Nina Mari tästä piristävästä haasteesta! Alla ovat kaikki kysytyt kysymykset ja niiden alla ovat vastaukseni. Pidemmittä puheitta, here we go: 


Millaista musiikkia kuuntelet ja milloin?
Kuuntelen musiikkia joka päivä (radiosta, spotifysta) ja yleisesti minulle käy musiikki kuin musiikki, kuhan se vain kuulostaa hyvältä. Sellainen rääkyvä heavy metal ei ole oikein minun juttuni, mutta muuten tykkään kuunnella rockia ja sen eri tyylejä. Ns. konemusiikkikaan en laita ensisijaisesti soimaan, sillä pidän siitä, kuinka musiikki on itse soittimilla toteutettu. Joskus riippuu mielialasta, tilanteesta ja päivästä millaista musiikkia satun kuuntelemaan.


Mistä sait idean (kirja)blogin aloittamiseen?
Intohimoni lukemiseen syntyi oikeastaan vasta 3-4 vuotta sitten ja kirjoista heränneet ajatukset alkoivat suorastaan pursuamaan ulos korvista. Niinpä halusin niitä purkaa ja aloitin ensiksi kirjoittamaan päiväkirjaa. Myöhemmin halusin myös jakaa mielipiteitäni (ennestään muidenkin mielipiteet kirjoista kiinnostivat minua paljon) ja blogin kirjoittaminen tuntui hauskimmalta idealta, joten tässä sitä nyt ollaan! 


Kuinka usein olet internetissä ja liittyvätkö istuntosi yleensä jollain tavalla kirjoihin?
Kyllä tuota tulee käytyä Internetin ihmeellisessä maailmassa melkein joka päivä ja täytyy myös sanoa, että suurimmaksi osaksi selailemani sivut liittyvät kirjoihin. Kirjablogit, nettikaupat (Bookplus, Suomalainen kirjakauppa jne.), tiettyjen kirjailijoiden kotisivut sekä muut kirjallisuussivustot, kuten esimerkiksi Goodreads ja Risingshadow ovat omalla kohdallani selatuimpia sivuja, kun puhutaan kirjoista.


Seuraatko uutisia säännöllisesti?
En voisi sanoa, että lukisin säännöllisesti tai rutiininomaisesti. Yleensä Internetistä tulee kuitenkin katsottua/luettua uutisia laidasta laitaan jossain vaiheessa päivää ja sanomalehtiäkin luen joskus, kun aikaa on mukavasti. En kuitenkaan hypi seinille jos jonain päivänä tai päivinä en ole lukenut uutisia ollenkaan.


Missä toivot olevasi viiden vuoden kuluttua?
Toivoisin olevani elämäntilanteessa, jossa olen ehtinyt kokea jotain elämyksellistä ja uutta. Unelmia ja haaveitahan meillä kaikilla on ja oman haaveeni suhteen, haluaisin myös olla edes yhden askeleen sitä lähempämä.


Kirjoitatko omia tarinoita?
Kirjoitan kyllä ;)


Millainen on paras lukuympäristö? 
Sellainen ympäristö, jossa voin huoletta uppoutua kirjan pariin, eli ensisijaisesti rauhallinen. Esimerkiksi aurinkoisena ja lämpimänä kesäpäivänä ulos nurmikolle on ihana asettua lukemaan. Tulen hyväntuuliseksi aina veden lähettyvillä, joten rantakin on minulle erinomainen paikka lukea kirjaa. Talvella puolestaan kirjan lukeminen takkatulen ääressä (painautuneena mukavalle sohvalle) on ihanan tunnelmallista.


Onko sinulle helppoa heittäytyä mukaan kirjan maailmaan?
Kyllä on, siksi rakastankin lukemista!


Kenen päähenkilön kenkiin haluaisit astua ja minkä kirjan seikkailun haluaisit itse kokea?
Hmm, nyt täytyy miettiä tarkasti vai voiko valita useamman? :D Anyway, olisi mahtavaa ratkoa jännittäviä rikoksia Eve Dallasina (sarjasta Eve Dallas, engl. In Death) ja vieläpä vuoden 2058 New Yorkissa! Claire Randall (Muukalainen) ja Diana Bishop (Lumottu) ovat myös ihailtavan rohkeita ja älykkäitä naisia, joten voisin hyvinkin astua heidän kenkiinsä. Sekkailun suhteen, en voisi millään vastustaa Lumottu -kirjan taianomaista seikkailua!


Mikä on ensimmäinen kirja, minkä muistat itse lukeneesi? 
Se taisi olla Harry Potter ja viisasten kivi!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Uusi BDB ilmestyy tuota pikaa!

Olen tiennyt jo jonkin aikaa ja varmasti myös te innokkaat sarjan lukijat tiedätte, kenestä seuraava Mustan tikarin veljeskunta -osa tulee kertomaan. On jälleen sokean kuninkaan Wrathin vuoro ja kirjan nimeksi tulee The King. Olen huomannut, ettei se kaikkia ole niin hirveästi miellyttänyt, mutta itse pidän Wrathista sekä Bethistä ja olen innoissani tästä tulevasta osasta. Olen kuullut ja lukenut huhuja tulevista tapahtumista ja Ward itse on paljastanut yhden varman asian (omalla vastuulla voit katsoa paljastuksen täältä ja edelleen omalla vastuulla voit lukea lisää paljastuksia, jotka ovat englanniksi, täältä) ja tärisen jo odottamisen tuskasta. The King ilmestyy englanniksi huhtikuussa!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Diana Gabaldon: Sudenkorento

Muukalaisen aloittama upea historiallinen rakkaustarina jatkuu. Claire Randall palaa Invernessiin oltuaan poissa runsaat kaksikymmentä vuotta. Matkaseurana Clairella on tyttärensä Brianna, hehkeä punatukka, joka saa miesten päät kääntymään.St. Kildan kirkkomaalla Claire näkee odottamatta yli kaksisataa vuotta vanhan hautakiven, jossa on hänen skottirakastajansa nimi. Muistot hurjasta seikkailusta 1700-luvun Skotlannissa nousevat Clairen mieleen.

Kun Muukalainen (engl. Outlander) tuli luettua, olin niin innoissani, etten pysynyt paikoillaan. Halusin päästä käsiksi heti seuraavaan osaan, mutta ensinnäkin kirjastot olivat jo kiinni, koska oli jo myöhäinen ilta ja minulla oli muutenkin muita kirjaston kirjoja lukematta. Hillitsin itseni ja luin loputkin lainaamani kirjat loppuun ja suorastaan juoksin hakemaan Matkantekijä -sarjan toista osaa, Sudenkorentoa (engl. Dragonfly in Amber).

Kirja alkoi mielenkiintoisesti, koska tällaista alkua en osannut odottaa (muistellen miten Muukalainen loppui). Yli kaksikymmentä vuotta on siis kulunut ja kuluneiden vuosien aikana hän on asunut Amerikassa yhdessä miehensä Frank Randallin ja tyttärensä Briannan kanssa. Nyt Claire ja aikuiseksi kasvanut Brianna matkaavat Skotlannin Invernessiin, mistä Clairen seikkailu alkoi ja syy matkaan on Clairelle hyvin tärkeä.

Välikommenttina tähän, että paloin halusta tietää mitä ihmettä oli oikein tapahtunut sekä Clarelle että Jamielle ja missä oli Frank Randall (vastaus viimeiseen kohtaan tuli kuitenkin hetkessä). Olin aluksi varma, että tiivistelmä johdatteli minua harhaan kertoen, että Jamie on kuollut ja taitavasti Diana Gabaldon herätteli (ainakin minulle) pahoja aavistuksia ihanan Jamie Fraserin kohtalosta.

Claire on siis palannut takaisin ja hän etsii tietoa skottirakastajastaan Jamiesta. Apua hän saa Rogerilta, jonka hän tapasi ennen kuin siirtyi ajassa taaksepäin ja joka on nyt kasvanut aikuiseksi. Claire sinnittelee tunteidensa kanssa, kun hän löytää Rogerin kanssa murheellisia tietoja. Oli piinaavaa lukea melkein sata sivua, joissa keskityttiin tarinan nykyaikaan, eli vuoteen 1968 eikä Jamiesta kohtalo näyttänyt hyvältä. Clairen mieltä painaa myös totuus Briannan isästä, jonka hänen on Briannalle kerrottava. Sitten viimein hypätään ajassa taaksepäin, 1700-luvun Skotlantiin ja tarina jatkuu siitä, mihin ensimmäinen osa Muukalainen jäi.

Muukalaisessa rakastin sitä, miten Skotlanti tuli esille ihanasti historiallisessa mielessä ja koko maasta mieleeni painautui kaunis kuva. Sama lumouden tunne pysyi Sudenkorentoa lukiessa ja yksityiskohtaiset kuvailut maisemista ja linnoista tekivät lukukokemuksesta jälleen maittavan. Oli myös jännää päästä oppimaan lisää vanhan lääketieteen saloja, kun Claire tekee parantajan töitä Ranskassa. Missään vaiheessa kirja ei ollut tylsä, vaikka tarina kulki rauhallisesti eteenpäin. Lukukokemuksesta tuli siten myös opettavainen niin lääketieteen kuin historian kannalta.

Rauhallisuus ei kuitenkaan ollut jatkuvaa, sillä jännitystä toi erityisesti tapaus, jota en olisi uskonut tapahtuvan, mikä oli myös omasta mielestäni yksi kirjan hurjimmista juonenkäänteistä. Tämän tapahtuman kautta, Clairen ja Jamien suhde laskee alamäkeä, mutta se ei ollut tietenkään tämän vahvan rakkaustarinan loppu, koska he kaksi ovat luotuja toisilleen. Sarjan ensimmäinen osa Muukalainen sai minut rakastamaan Clairea ja Jamieta  ja Sudenkorento vain vahvisti mielipidettäni heistä. Heidän rakkaustarina on yksi koskettavimmista ja parhaimmista, joihin olen ikinä törmännyt.

Diana Gabaldon osoitti jälleen kuinka upeaa hänen tarinankerrontansa on. Tarina vetäisi minut heti maailmaansa mukaan ja herätti tunteita laidasta laitaan. Alun herättämiin kysymyksiin vastattiin loppua kohden, mutta ei kaikkiin, sillä kysymyksiä jäi ilmaan ja vastaukset saadaan varmasti sarjan kolmannessa osassa, Matkantekijässä (engl. Voyager). Siitä on jo aikaa, kun luin Sudenkorennon, mutta muistellessani nyt kirjan tapahtumia ja erityisesti kirjan henkeäsalpaavaa loppua, haluan aloittaa seuraavan osan mahdollisimman pian.

★ ★ ★ ★
Sivuja: 763
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus (2005)
Alkuperäinen teos: Dragonfly in Amber (1992)

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

All Souls -trilogian päätösosa tulee kesällä!

Deborah Harknessin sivuilla on julkaistu All Souls -trilogian seuraavan sekä viimeisen osan julkaisupäivä (joka on heinäkuun 15. päivä) sekä fanien iloksi kirjan kansi on viimein esillä. Kirjan nimeksi tuli The Book of Life. Sarjan toista osaa, Shadow of Nightia ei ole vielä suomennettu enkä ainakaan itse tiedä onko suomennosta edes suunniteltu. Jos on niin toivottavasti pääsen käsiksi siihen tämän vuoden puolella, mutta jotenkin epäilen ettei niin tule käymään (toivottavasti olen väärässä). Aina on hyvä pitää toivoa yllä ja niinpä toivon WSOY:n tai jonkun muun kustantajan ottavan projekti haltuun ja pian. En ole varmasti ainoa, joka haluaa jatko-osan lukea!

perjantai 10. tammikuuta 2014

J.R. Ward: Rakastaja - vihdoinkin

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.

Sukunsa ja aristokratian hylkäämä Qhuinn on vihdoin löytänyt paikkansa julmana taistelijana sodassa lessereitä vastaan. Myös hänen unelmansa perheestä saattaa vihdoin toteutua. Siitä huolimatta hän tuntee olonsa tyhjäksi.

Blay valmistautuu luopumaan yksipuolisesta rakkaudestaan Qhuinnia kohtaan nähdessään tämän valitun naaraansa kanssa. Mutta kohtalo pyörittää kirjan sankarit toistensa syliin veljeskunnan joutuessa kuolemanvaaraan uusien tavoittelijoiden sekoittaessa taistelua kruunusta. Rohkeus testataan ja kaksi sydäntä löytää toisensa.

Mistä minä nyt aloittaisin? Olen odottanut Rakastaja - vihdoinkin -kirjaa (engl. Lover At Last)  jo kauan ja siksi olihan minun pakko jättää J.K. Rowlingin Paikka vapaana -kirja hetkeksi sivuun ja keskittyä tähän täysin. Täytyy myös sanoa, että kirjan kansi on jälleen onnistunut täydellisesti.

Blay ja Qhuinnin suhteen kiemurat ovat jännittäneet ja pakahduttaneet ja viimein J.R. Ward päästi lukijansa kärsimyksistään ja kirjoitti sotureista oman kirjan. Voi hitsi, että olin innoissani, kun ensimmäisen kerran kuulin uutiset juuri tästä kirjasta. Melkein vuosi on kulunut siitä, kun luin edellisen osan (Uudestisyntynyt rakastaja, engl. Lover Reborn), joten odotus on ollut pitkä ja piinaava. Olen tietysti tehnyt uusinta kierroksia ensimmäisten osien kanssa, mutta onhan lukukokemus paljon erilaisempi, kun ei tiedä tarkalleen mitä tuleman pitää.

Pidin kirjasta todella paljon, koska jokainen hetki tuotti tiheitä sydämen lyöntejä. Ja siitä on tosiaan aikaa, kun luin viimeksi Mustan tikarin veljeskunta -kirjan niin nopeasti. Kaikki sarjan kirjat ovat olleet lukemisen arvoisia, mutta muutamat osat (esim. Varjeltu rakastaja ja Minun rakastajani) eivät ole kolahtaneet minulle niin lujaa kuin Qhuinnin ja Blayn kirja. Ja huh sitä punastumisen määrää. Ja jos oikein tunteellisiksi mennään, niin sydän melkein särkyi kun he joutuivat kamppailemaan tunteidensa kanssa ja kun he eivät pystyneet olemaan toisilleen täysin rehellisiä. Lopussa sydän tietenkin suli, kun he vihdoinkin saivat toisensa.

Aiemmissa osissa en niin piitannut muista (lessereistä yleensä) kuin kirjojen pääpareista ja Veljeskunnan sotureista. Poikkeuksia on ollut. Tässä lesserit eivät vallanneet montaa sivua ja huh helpotuksesta, mutta tällä kertaa kuitenkin luin heistä yhtä ahnaasti kuin muistakin. Toistaen, odotus on ollut hyvinkin pitkä. Myös sota, jota ei enää käydä pelkästään lessereiden ja Veljeskunnan välillä, kun Wrathin paikkaa havittelee Band of Bastards -nimisen joukon johtaja Xcor, alkaa tarina muuttua tiivistunnelmaiseksi.

Xcorin ja tämän joukon tullessa kuvioihin mukaan kirjat eivät ole pomppineet saman kaavan mukaan, mikä on myös hyvä juttu, sillä kiinnostus sarjaa kohtaan on noussut entisestään. Hänen ja Valittu Laylan tilanne on jotenkin kutkuttavan pulmallinen ja suloinen ottaen huomioon tietyt asiat (tiedätte varmasti mistä puhun jos olette lukeneet sarjaa) ja olisi ilouutinen, jos pari saisi oman kirjan jossain vaiheessa. Sain myös sellaisen kuvan (mikä hieman yllättikin), että Assailista ja Solasta sekä Trezistä tullaan kuulemaan jatkossakin enemmän (ehkä jopa oman kirjan verran?) enkä malta odottaa, koska tämän kirjan kautta kiinnostukseni heistä kasvoi.

Vielä lopuksi, ne jotka eivät ole tätä kirjaa vielä lukeneet ja rakastavat J.R. Wardin vampyyrisotureita, eivät taatusti tule pettymään Rakastaja - vihdoinkin -kirjaan. Suosikkikirjojeni lista sai uuden tulokkaan.

★ ★ ★ ★
Sivuja: 640
Suomentanut: Timo Utterström
Basam Books (2013)
Alkuperäinen teos: Lover At Last (2013)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Karen Robards: Sleepwalker

Because, as she pull a gun on professional thief Jason Davis, he drops the bag he's stolen - and it spills open to reveal photographs of Micayla's genial 'uncle' Nicco handing money to a number of Detroit's most powerful politicians and law-makers.

No one was meant to see those photos, least of all a police officer. And - with those close circuit cameras capturing every moment of Micayla's realisations that Uncle Nicco is seriously involved with the mob - she may now be in mortal danger.

But Jason has a suggestion. Perhaps if they team up - then maybe there's a chance they'll both get out alive... He's her only hope. But can she trust him with her life?

Karen Robardsin Sleepwalker kuuluu uusimpiin kirjahankintoihini. Tein rauhallisen käynnin kirjakauppaan ja halusin löytää itselleni jotain jännittävää luettavaa ja muutenkin olo oli sellainen, että kirjahyllyni kaipaisi lisäystä. Heh. Tuo olo tulee olemaan loputon. Kuitenkin, Karen Robards oli minulle silloin tuntematon kirjailija, mutta kirjan etukansi herätti mielenkiintoni ja takakansi osasi vakuuttaa minut tarpeeksi hyvin kertomalla tiivistetysti itse kirjailijasta ja kirjan juonesta. Joten otin siis kirjan mukaani. Kerron seuraavaksi hieman omin sanoin mistä on oikein kyse.

Painajaiset herättävät Micayla Langen keskellä yötä eikä kestä kauaa, kun nainen kuulee epäilyttäviä ääniä setänsä talon alakerrasta. Murtovarkaat ovat päässeet sisään taloon ja poliisina Micayla ottaa tilanteen haltuunsa. Tai niin hän ainakin yrittää. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja myös ammattivarkaan Jason Davisin täytyy keksiä toinen ratkaisu, kun huomaa että poliisi onkin hänelle vaikeampi vastus. Se, että Micayla joutuu tekemisiin varkaan kanssa ei hetkauta häntä, mutta paljastukset omasta sedästään puolestaan järkyttävät ja hän haluaa selvittää totuuden.

Robards on kirjoittanut yli 30 romaania ja hänen tuorein romaaninsa Justice kuuluu New York Timesin bestseller -listalle. Myös brittiläinen sanomalehti Daily Mail kehui kirjailijaa sekä Sleepwalker -kirjaa näin:
'Robarts is one of the most reliable thriller-romance writers in the world. Here she's on top form. It's smart, tense and hard to put down, with a neat romantic twist.'
Suurimmaksi osaksi olen Daily Mailin kannalla, sillä Sleepwalkerssa oli jännittäviä hetkiä takaa-ajon merkeissä enkä osannut aavistaa mitä tapahtuisi seuraavaksi, koska kaikki tuntui olevan mahdollista. Tapahtumat eivät olleet liian yliampuvia vaan tarina selvitti tiensä loppuun yksinkertaisilla asioilla. Samalla mukana kulki palavia romantiikan kipinöitä, jotka toivat tarinaan toisenlaista jännitystä. Siksi olikin vaikea laskea kirjaa käsistä, niin kuin Daily Mail myös kuvaili.

Micayla 'Mick' ja Jason olivat omasta mielestäni hyvin toteutettuja hahmoja. Kummatkin olivat omalla tavallaan lujatahtoisia ja periksiantamattomia. He naljailivat toisilleen jatkuvasti, mikä oli varsin viihdyttävää. Tällaiset tilanteet oikeastaan viihdyttävät aina, joissa mies kiusoittelee naista tai toisinpäin tai sekä että tai sanotaanko näin, että viisastelevat heitot ja onnistuneet sellaiset yleensäkin ovat aina mieleeni. Aika sekavaksi meni vai mitä?

Oli kuitenkin yksi asia, joka häiritsi minua vähäsen. Olisin halunnut tietää enemmän Micaylan sedän, Niccon tilanteesta. Hänen osansa tarinassa oli pieni, hyvinkin pieni, sillä hän ei ilmaantunut missään vaiheessa kuvaan. Vain muiden puheiden kautta. Olisin halunnut 'tavata' tarinan todellisen konnan ja kuulla, mitä hänellä olisi sanottavaa. Muuten pidin kirjasta. Siinä oli yllin kyllin jännitystä ja tyyliltään se oli hieman erilaisempaa mihin olen tottunut tähän asti. No, aika hankala se on yhden kirjan perusteella vannoa, mutta kyllä se vaikutti erilaisemmalta, jos tätä verrataan esim. Linda Howardin teoksiin, joille tyypillistä on kiihkeä romantiikka ja samankaltaiset sankarit.

Ei siis mikään huono löytö ja ostos. Täytynee tarkastaa muitakin Robardsin kirjoja sillä tässä oli sitä jotain.

★ ★ ★
Sivuja: 370
 Kustantaja:  Hodder & Stoughton (UK painos, 2012)
Ei ole suomennettu