J.S. Meresmaa: Mifongin perintö

Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.

Luettuani Elina Rouhiaisen Susiraja -sarjan toisen osan (Uhanalainen), kiinnostus suomalaisiin kirjoilijoihin kasvoi ja niimpä etsiskelin muita kotimaisia kirjailijoita, etenkin fantasiakirjallisuuteen perehtyneitä.  J.S. Meresmaan luoma Mifongin perintö, joka aloittaa Mifonki -nimisen fantasiasarjan, nousi Susirajan ja Annukka Salaman Faunoidit -sarjan kanssa eniten esille muiden kirjablogeissa ja muilla kirja-aiheisilla sivuilla. Ja koska en koskaan lähde kirjastosta vain yksi kirja mukanani, otin kaikkien edellä mainittujen sarjojen ensimmäiset osat matkaani (Susiraja pois suljettuna), kuin myös pari muuta kirjaa kun tein kyseisen reissun kirjastoon.

Kuten Oscar -palkittu elokuva Gladiaattori sai minut innostumaan historiallisista elokuvista, samalla tavalla kirjailijat Diana Gabaldon ja Deborah Harknes saivat historian kuulostamaan mielenkiintoisemmalta ja näin innostuin myös lukemaan historiallisia tarinoita. Siksi juuri kirjojen tiivistelmien perusteella Mifongin perintö -kirjaan kohdistunut kiinnostus painoi silloin hitusen verran enemmän muihin vaihtoehtoihin verrattuna, sillä se viittasi historialliseen fantasiaseikkailuun. Ja niin päätin lukea sen ensimmäisenä.

J.S. Meresmaa on luonut oman hienon maailmansa ja tuonut sen esille onnistuneesti tarkoilla kuvauksilla. Niiden avulla kuvat henkilöistä, tapahtumapaikoista ja maisemista kehittyi kivasti mieleen ja apua toi myös kirjailijan luoma kartta. Henkilöihin oli helppo ihastua ja vihastua ja muutama hahmoista herätti närkästystä. Ardis, vaikka olikin alussa hemmoteltu pikku prinsessa, oli ihailtavan rohkea ja inhimillinen nainen, joka ei ollut täydellinen. Danteakaan ei voi luokitella jumalaisen komeisiin ja täydellisiin hahmoihin, joihin on totuttu, vaan mies oli tavallinen tallaaja, joka veljensä pyynnöstä ja sattuman kautta johdatettiin suurempaan seikkailuun. Danten puuma Reu oli suloinen ja iloinen tapaus ja Linn loisti merirosvona.

Mitä pidemmälle luin, sitä kiinnostuneemmaksi tulin tarinasta ja mifonkien historiasta, koska pitkin kirjaa löytyi ainakin yksi mielenkiintoinen paljastus juoneen liittyen. Osa oli helppo ennakoida, mutta omaksi ilokseni sain yllättyä muutamista käänteistä. Kirjassa keskityttiin pitkään aikaväliin, johon mahtui paljon matkustamista paikasta toiseen, joten toimintaa riitti eikä tylsyydelle jäänyt pienintäkään tilaa. Ainoa asia, mikä minua harmitti oli romantiikan vähäisyys, sillä sitä tosiaan oli vain ripaus pinnalla.

Kokonaisuudessaan hieno ja viihdyttävä fantasiaseikkalun avausosa nuorelta ja Tampereelta kotoisin olevalta J.S. Meresmaalta. Sarjan jatko-osa Mifongin aika saa takuu varmasti paikan lukulistaltani.

★ ★ ★½
Sivuja: 470
Karisto (2012)

Kommentit