perjantai 29. marraskuuta 2013

Jamie McGuire: Beautiful Disaster

Abby Abernathy is a good girl. She doesn’t drink or swear, and she has the appropriate number of cardigans in her wardrobe. Abby believes she has enough distance from the darkness of her past, but when she arrives at college with her best friend, her path to a new beginning is quickly challenged by Eastern University’s Walking One-Night Stand.

Travis Maddox, lean, cut, and covered in tattoos, is exactly what Abby wants—and needs—to avoid. He spends his nights winning money in a floating fight ring, and his days as the ultimate college campus charmer. Intrigued by Abby’s resistance to his appeal, Travis tricks her into his daily life with a simple bet. If he loses, he must remain abstinent for a month. If Abby loses, she must live in Travis’s apartment for the same amount of time. Either way, Travis has no idea that he has met his match.


Ja näin lyhyesti suomennettuna, tarina siis kertoo kiltistä Abby Abernathysta, joka päättää jättää oman synkän menneisyytensä taakseen ja suuntaa kohti uutta alkua. Hyvin pian Abby kohtaa tatuoidun ja naistenmies -maineen saaneen Travisin, joka hyppää hänen tielleen ja hankaloittaa hänen suunnitelmiaan. Travis kiinnostuu Abbysta yhä enemmän, kun tyttö ei lankea hänen miehiseen vetovoimaansa ja torjuu hänet uudelleen ja uudelleen. Travis ei lannistu helpolla ja ottaa haasteen vastaan lyömällä Abbyn kanssa vetoa siitä, pystyykö Abby torjumaan hänet kokonaisen kuukauden ajan.

Tarina alkoi hyvin. Mielestäni heidän kahden välinen veto oli hyvä aloitus tarinalle ja sen kautta syntyneet hetket olivat hauskoja ja jännttäviä ja tykästyin sekä Abbyyn, että huolettomaan ja hurmaavaan Travisiin. Ja vaikka Abby ja Travis olivat tarinan päähenkilöt, sivuhenkilöt, kuten Abbyn parhas ystävä Mare 'America' Mason ja hänen poikaystäväsä (ja Travisin serkku) Shepley kulkivat mukana melko tiheästi. Lukuhetket olivat mieluisia ja tarina piti otteessaan, kunnes puoliväli tuli vastaan. Siitä alkoi tarinan hurja alamäki enkä voinut olla pettymättä.

En vihaa draamaa. Pidän siitä, kun draama elävöittää tarinaa ja tuo mukanaan hyviäkin asioita, mutta silläkin on rajansa. Minun rajani ylittyi tätä kirjaa lukiessa, kun Abbyn ja Travisin tunteet toisiaan kohtaan alkoivat olla jo niin suuret, etteivät ongelmat millään pysyneet poissa. Abby alkoi olla raivostuttava 'haluan/en halua-mutta/koska' ajatustensa kanssa ja tuntui, että hän suorastaan kerjäsi draamaa elämäänsä, vaikka väittikin toista. America tuppasi myös heittäytymään draamakuningattareksi ja sai siten osansa tässä turhauttavassa pelleilyssä.

Travis osasi hurmata ja hänen reaktiot tiettyihin hetkiin olivat osittain koskettavia ja ymmärrettäviä ja välillä sydän lepatteli ulos rinnasta. Kuitenkin välillä Travisin omistushaluisuus alkoi olla ahdistavaa enkä voinut olla miettimättä, miten sellainen pystyi saamaan lukijat esim. Goodreads -sivuston mukaan hullaantumaan. Kesällä Beautiful Disaster tuli tietooni juuri Goodreads -sivuston kautta, jossa kirjan nimi ja kansi houkutteli tarkastamaan sitä lähemmin. Lukijoiden antamat pisteet vaihtelivat kolmen ja viiden välillä ja kirjalliset arviot, jotka luin silloin koostuivat enimmäkseen hehkutuksista ja niimpä halusin itsekin kirjan lukea.

On harmillista, että draama rehellisesti sanottuna pilasi tämänkin tarinan, sillä alku tuntui niin lupaavalta, samalla tavalla kuin Lisa R. Jonesin Inside Out -sarjassa. Muutamia hetkiä olisi voinut omasta mielestäni jättää pois ja ehkä silloin tämä draamaosio olisi ollut siedettävämpää. Loppua kohden meno alkoi rauhoittua, mutta pyörittelin silmiäni siitä huolimatta.

Loppu jäi hieman avoimeksi, mutta Jamie McGuire on kirjoittanut jatkoa kahden lyhyen novellin verran (Mrs. Maddox ja A Beautiful Wedding), jossa asiat luultavasti selkenevät. Myös Travis 'Mad Dog' Maddox kertoo tarinan omasta näkökulmastaan kirjassa Walking Disaster, jonka lukeminen ei järin innosta tällä hetkellä. Harkitsen sitä uudelleen ehkä myöhemmin. Travisin veljillekin on luvassa omat osansa ja ensimmäinen niistä ilmestyy ensi vuonna.

★ ★
Sivuja: 319?
Kustantaja: Simon & Schuster UK (2012)
Ei ole suomennettu

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

J.S. Meresmaa: Mifongin perintö

Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.

Luettuani Elina Rouhiaisen Susiraja -sarjan toisen osan (Uhanalainen), kiinnostus suomalaisiin kirjoilijoihin kasvoi ja niimpä etsiskelin muita kotimaisia kirjailijoita, etenkin fantasiakirjallisuuteen perehtyneitä.  J.S. Meresmaan luoma Mifongin perintö, joka aloittaa Mifonki -nimisen fantasiasarjan, nousi Susirajan ja Annukka Salaman Faunoidit -sarjan kanssa eniten esille muiden kirjablogeissa ja muilla kirja-aiheisilla sivuilla. Ja koska en koskaan lähde kirjastosta vain yksi kirja mukanani, otin kaikkien edellä mainittujen sarjojen ensimmäiset osat matkaani (Susiraja pois suljettuna), kuin myös pari muuta kirjaa kun tein kyseisen reissun kirjastoon.

Kuten Oscar -palkittu elokuva Gladiaattori sai minut innostumaan historiallisista elokuvista, samalla tavalla kirjailijat Diana Gabaldon ja Deborah Harknes saivat historian kuulostamaan mielenkiintoisemmalta ja näin innostuin myös lukemaan historiallisia tarinoita. Siksi juuri kirjojen tiivistelmien perusteella Mifongin perintö -kirjaan kohdistunut kiinnostus painoi silloin hitusen verran enemmän muihin vaihtoehtoihin verrattuna, sillä se viittasi historialliseen fantasiaseikkailuun. Ja niin päätin lukea sen ensimmäisenä.

J.S. Meresmaa on luonut oman hienon maailmansa ja tuonut sen esille onnistuneesti tarkoilla kuvauksilla. Niiden avulla kuvat henkilöistä, tapahtumapaikoista ja maisemista kehittyi kivasti mieleen ja apua toi myös kirjailijan luoma kartta. Henkilöihin oli helppo ihastua ja vihastua ja muutama hahmoista herätti närkästystä. Ardis, vaikka olikin alussa hemmoteltu pikku prinsessa, oli ihailtavan rohkea ja inhimillinen nainen, joka ei ollut täydellinen. Danteakaan ei voi luokitella jumalaisen komeisiin ja täydellisiin hahmoihin, joihin on totuttu, vaan mies oli tavallinen tallaaja, joka veljensä pyynnöstä ja sattuman kautta johdatettiin suurempaan seikkailuun. Danten puuma Reu oli suloinen ja iloinen tapaus ja Linn loisti merirosvona.

Mitä pidemmälle luin, sitä kiinnostuneemmaksi tulin tarinasta ja mifonkien historiasta, koska pitkin kirjaa löytyi ainakin yksi mielenkiintoinen paljastus juoneen liittyen. Osa oli helppo ennakoida, mutta omaksi ilokseni sain yllättyä muutamista käänteistä. Kirjassa keskityttiin pitkään aikaväliin, johon mahtui paljon matkustamista paikasta toiseen, joten toimintaa riitti eikä tylsyydelle jäänyt pienintäkään tilaa. Ainoa asia, mikä minua harmitti oli romantiikan vähäisyys, sillä sitä tosiaan oli vain ripaus pinnalla.

Kokonaisuudessaan hieno ja viihdyttävä fantasiaseikkalun avausosa nuorelta ja Tampereelta kotoisin olevalta J.S. Meresmaalta. Sarjan jatko-osa Mifongin aika saa takuu varmasti paikan lukulistaltani.

★ ★ ★½
Sivuja: 470
Karisto (2012)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Linda Howard: Yön huntu

Linda Howardin tuoreimpiin teoksiin kuuluva Yön huntu (engl. Veil of Night) pääsi osaksi keskustelua, jonka eräänä päivänä kävin ystäväni kanssa. Siitä on aikaa, kun kirjan luin, mutta kokonaisuus on jäänyt hyvin mieleen ja mieleni teki jakaa ajatukset myös täällä blogissa. Katsotaan siis ensin mistä kirjassa on oikein kyse:

Hääsuunnittelija Jaclyn Wilde pyörittää äitinsä kanssa yhtä Atlantan parhaista tapahtumatoimistoista ja nauttii työstään ja elämästään. Jaclynin stressitaso kuitenkin lähenee punaista, kiitos asiakkaana olevan harvinaisen hankalan morsiamen. Epämiellyttävä työtehtävä kääntyy todelliseksi painajaiseksi, kun morsian löytyy raa'asti murhattuna.Vaikka kaikilla hääsuunnitteluun osallistuneilla näyttää olevan motiivi murhaan, Jaclyn tajuaa pian olevansa itse epäiltyjen listan kärjessä. Tilannetta ei helpota se, että tutkinnasta vastaa rikosetsivä Eric Wilder, jonka kanssa Jaclyn tapojensa vastaisesti vietti kiihkeän yön juuri ennen tragediaa. Murhaaja ei kuitenkaan ole vielä lopettanut, vaan lähestyy pahaa-aavistamatonta Jaclynia...

Minua harmittaa, kuinka vähän Howardin kirjoja on suomennettu. Pidän kirjailijan huolettomasta tyylistä ja moni kirja on viihdyttänyt niin monella tasolla, vaikka kirjat eivät ole tuoneet yhdessä mitään uutta tarinoiden ja henkilöiden suhteen. Olen huomannut, että Howard on innostunut kirjoittamaan poliiseista, sillä melkein jokaisesta lukemastani Howardin kirjasta on löytynyt hupaisa miespoliisi. Eipä tuo haitaksi ole kasvanut, sillä Howardin miespoliisit ovat olleet suurta herkkua! Varsinkin kun luvassa on jännitystä ja palavaa romantiikkaa. Ja sitä Yön huntukin tarjosi juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän.

Yön hunnussa pidin siitä, ettei tarinaa kerrottu vain kahden päähenkilön kautta, jotka tässä tapauksessa olivat Jaclyn Wilde ja Eric Wilder, vaan pääsin tutustumaan heidän lisäksi myös uhriin, ennen tämän karmivaa kohtaloa muutaman sivun verran. Uhrin näkökulma oli oikeastaan melko huvittavaa luettavaa, huolimatta tämän diivamaisesta luonteesta.

Yön huntu sopii hyvin iltalukemiseksi, jolloin aivot voi heittää täysin narikkaan. Huumori Linda Howardin tyyliin on ollut aina minun mieleeni, sillä pakostakin nauru purskahtaa ulos suusta hulvattomista tempauksista ja tässäkin niitä riitti vatsakipuun asti.
 
★ ★ ★
Sivuja: 332
Suomentanut: Pirjo Ruti
WSOY (2012)
Alkuperäinen teos: Veil of Night (2010)

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Hadley joutuu matkustamaan isänsä häihin. Tilanne ei voisi olla kammottavampi. Hadley ei ole vieläkään antanut isälle anteeksi sitä, että tämä muutti pois heidän yhteisestä kodistaan. Hän ei halua edes nähdä isän uutta vaimoa. Ja kaiken lisäksi hän inhoaa lentokenttiä ja lentämistä.

Hadley huomaa myöhästyneensä lennolta ja joutuu odottamaan muutaman tunnin lentoasemalla. Hän tapaa sattumalta pojan, Oliverin. Lentokentällä on helppo tutustua ihmisiin, koska voi ajatella, ettei koskaan enää tapaa näitä. Mutta kuin kohtalon oikusta Oliverilla ja Hadleyllä on melkein vierekkäiset paikat lennolle.

Isän häissä Hadley huomaa, ettei voi unohtaa Oliveria. Mutta eihän hän tiedä pojasta muuta kuin nimen ja sen, että poika oli menossa Paddingtoniin juhliin. Onko tämä rakkautta?

Halusin kokeilla jotain spontaania ja päädyin lainaamaan kirjastosta muutamia kirjoja, joita en osaisi hakea heti ensimmäisenä. Tutkiskelin hyllyjä ja olen tähän asti tottunut lukemaan niin toiminnan täyteisiä ja jännittäviä teoksia, joten ajattelin, että tällä kertaa voisin lueskella jotain kevyttä ja rauhallista. Katse osui hieman ohueen ja nimeltään pitkään kirjaan ja niinpä valitsin juuri sen muiden seasta. Olin tarttunut Jennifer E. Smithin kirjaan Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea.

Odotuksia ei niinkään ollut, koska kirja ei ollut tuttu jo ennestään ja minulle tämän kirjan tarkoituksena oli myös viedä ajatuksia muualle. Kirja tuli luettua hetkessä eikä se johtunut pelkästään siitä, että se oli sivumäärältään lyhyt, vaan koska pidin sen romanttisesta ajatuksesta ja niin kirja tuli ahmaistua läpi hetkessä.  Tarina käsitteli realistisia tunteita, jotka saattavat nousta pintaan, kun kyseessä on oma perhe ja se ainoa oikea. Se oli yksinkertainen eikä siihen liittynyt suuria juonikuvioita. Vaikka loppu olikin ennalta-arvattavissa, silti mielessäni pyöri pienen pieni epäilys tulisiko se sittenkään toteutumaan ja se tuotti pientä jännitystä matkaan. En tiedä tarkkaa syytä tälle tunteelle, mutta jotenkin ajatus toisenlaisesta lopusta ei voinut jättää rauhaan.

Pienelle romantiikan nälälle teos sopii mainiosti eivätkä hymynpoikasetkaan pysy poissa tätä kirjaa lukiessa. Kirja onnistui viemään ajatukset muualle ja lukukokemuksesta tuli mieluisa.

★ ★ ★
Sivuja: 203
Suomentanut: Joel Kontro
Otava (2012)
Alkuperäinen teos: The Statistical Probability of Love at First Sight (2012)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Lisa R. Jones: Paljastus

Rebeccan salatuimmat eroottiset fantasiat ovat paljastuneet. Saran vaiettu menneisyys on tullut ilmi. Nyt on Saran vuoro paljastaa rakastamansa miehen syvimmät, synkimmät salaisuudet… Mutta sitovatko ne heidät yhteen vai repivätkö ne heidät erilleen?

Jaa-a. En kyllä muista, milloin ja mikä kirja viimeksi herätti turhautumiseni niin korkealle ja sai sen melko pian taas laskemaan. Olin siis melko ristiriitaisella kannalla, tämän kirjan suhteen, mutta loppujen lopuksi pettymys painoi enemmän. Inside Out -sarjan kolmas osa Paljastus (engl. Revealing Us) täyttyi draamasta, jota ei millään saatu päätökseen, vaikka sovinnot tehtiin heti paikalla hellin sanoin ja sängyssä. Saran epävarmuus meni yli hilseen ja nostatti niskakarvat pystyyn. Kirjalla oli hetkensä, mutta ne jäivät valitettavasti draaman alle.

Ellan tapaus ja ne lyhyet hetket, jotka koskivat Chrisin menneisyyttä olivat ainoita asioita, jotka jaksoivat yhä pitää kiinnostuksen yllä. Loppukin osasi herättää kysymyksiä ja kiinnostus sen kuin kasvoi eikä tämä takuulla ollut 'trilogian päätös osa' niin kuin annettiin ymmärtää. Uteliaisuudesta, surffailin kirjailijan kotisivuilla ja jatko-osia on tulossa. Aivan niin, osia ja ainakin kaksi kappaletta. Myös Ellallekin on tulossa omat osansa. Ei ole vielä tietoa, milloin osat julkaistaan, mutta luulen, että englanniksi ne tulevat jo ensi vuonna. Haluan tietää vastaukset enkä voi siksi jättää sarjaa kesken.

Ei niin loistava lukukokemus ja huonompi kuin aiemmat osat, mutta tarinalla on potentiaalia, siksi siis toivon, että Inside Out -sarja nousisi samalle tasolle, minne ensimmäinen osa Ihosi alla (engl. If I Were You) sen vei.

★ ★
Sivuja: 390
Suomentanut: Lasse Linna (2013)
Gummerus
Alkuperäinen teos: Revealing Us (2013)

lauantai 9. marraskuuta 2013

Lisa R. Jones: Ihosi alla ja Sisälläni

Lisa R. Jonesin luoman Inside Out -sarjan kolmatta osaa, Paljastusta (engl. Revealing Us) luen parhaillaan niinpä kertaillaan hieman aiempia osia ja omia ajatuksiani niistä.



 Ihosi alla:
Sara McMillan saa käsiinsä tuntemattoman naisen uskaliaan päiväkirjan. Sen eroottinen ja pahaenteinen sisältö sekä järkyttää että kiehtoo häntä, eikä hän voi lakata lukemasta. Missä tuo syntisten fantasioiden kirjoittaja, Rebecca, on nyt?

Yrittäessään selvittää kadonneen Rebeccan kohtaloa Sara päätyy kuin varkain sijaiseksi tämän työpaikalle taidegalleriaan. Pian hänellä on vastassaan kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: gallerian dominoiva johtaja Mark Compton ja salaperäinen, upporikas taiteilija Chris Merit.

Sara tajuaa kulkevansa samaa polkua kuin Rebecca ja avautuvansa uusille uskaliaille kokemuksille. Pian millään muulla ei tunnu enää olevan väliä… Mutta millaisia synkkiä salaisuuksia kukin kantaa? Ja missä on Rebecca?

Sisälläni:
Sara McMillan horjuu kahden maailman välillä: kipeän menneisyytensä ja sähäkän nykyisyytensä. Sara tuntee yhä voimakkaampaa yhteyttä päiväkirjojen Rebeccaan ja on nyt varma, että tälle on tapahtunut jotain pahaa. Kaksi arvaamatonta miestä haluaisi pitää hänet otteessaan, ja toisen käsivarsilla hän joutuu etsimään ja kohtaamaan totuuksia myös itsestään.

         
Fifty Shadesin jälkeen erotiikkakirjallisuus nousi ihmisten huulille ja siitäkös innostuttiin ja todella. Niin yksittäisiä kirjoja kuin sarjojakin alkoi ilmestyä kauppoihin, uusia kirjailijoiden nimiä nousi kuuluisuuteen ja kirjastoissakin kyseiset kirjat olivat jatkuvasti lainassa. Minun oli pakko laittaa teos varaukseen, että pääsisin sen jossain vaiheessa lukemaan ja jonoonhan siinä jouduttiin. En voisi sanoa, ettenkö olisi kiinnostunut kyseisestä aiheesta, sillä se todellakin on vienyt minut mukanaan. Mutta alustavasti ajatukset kulkivat siinä, että eroaako tämä mitenkään E.L. Jamesin Fifty Shades of Grey -sarjasta.

No, ensimmäisen osan takakansi antoi vaikutelman paremmasta kokonaisuudesta, mitä Fifty Shades oli ja tarina alkoikin lupaavasti, kun pääsin vauhtiin. Olin varma, että kirja toisi jännitystä Rebecca -mysteerin kulkiessa mukana ja sitä se nimenomaan toi. Lisää jännitystä toivat totta kai myös Chris ja Mark. Pidin ensimmäisestä osasta, sillä rakastan jännittäviä ja mysteeri rikkaita tarinoita, vaikka hahmoista en niin löytänyt mitään uutta. Mies on rikas, syötävän komea ja tällä on salaisuus, josta hän ei suostu avautumaan. Nainen on kaunis, bisnesvaistoinen, mutta epävarma oman rankan menneisyytensä takia. Heidän kohdatessa, pakka menee pakostakin sekaisin ja heidän on avattava ovia, joita he ovat pitäneet lukossa, jotta juttu toimisi.

Kirjojen pituudet olivat sopivia eikä petipuuhiakaan ollut yhtä tiiviisti niin kuin Fifty Shadesissä. Ihosi alla -kirjan (engl. If I Were You) perusteella voisin sanoa ja sanoin, että se oli huomattavasti parempi kuin FSOG ja toista osaa odotettiin innolla. No, kun pääsin toisen osan kimppuun ja lukenut melkein puoleen väliin, ajattelin että sarja alkaa kärsiä draamasta ja sen liiallisesta toistosta eikä tarina itse liiku mihinkään suuntaan ja menetti sillä pisteitä. Muutamat salaisuudet paljastuivat, joiden tilalle saatiin lisää mysteeriä ja se palautti taas oman mielenkiintoni pinnalle. Sisälläni (engl. Being Me) ei ollut yhtä vakuuttava kuin edellinen osa, mutta pysyin edelleen siinä toivossa, että tarina vielä sykähdyttäisi jäljellä olevilla salaisuuksillaan.

Ihosi alla:
★ ★ ★
Sivuja: 395
Suomentanut: Lasse Linna
Gummerus (2013)
Alkuperäinen teos: If I Were You (2013)

Sisälläni:
★ ★½
Sivuja: 419
Suomentanut: Lasse Linna
Gummerus (2013)
Alkuperäinen teos: Being Me (2013)

tiistai 5. marraskuuta 2013

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen. Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.
Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?

Uhanalainen, Susiraja -sarjan toinen osa, alkoi melkolailla kehnosti, joka myös hidasti valitettavasti tämän kirjan lukemista ja siksi kestikin hieman pitkään saada kirja luettua. Puolen välin jälkeen tahti kiihtyi ja huokaisin helpotuksesta, ettei kirjasta tulisikaan niin suuri pettymys. Historia susien laumasta oli yllättävänkin kiintoisaa luettavaa, mutta välillä tuntui, ettei tarina kulkenut eteenpäin.

Raisan vaihteleva käytös, etenkin Mikaelin suhteen ei järin ilahduttanut. Romantiikka oli jäänyt vähälle, mikä oli harmi, sillä toivoin samoja hellyyttäviä hetkiä Raisan ja Mikaelin välille, joita ihastelin ensimmäisessä osassa. No, tarjosi kirja sentään muutaman sykettä nostattavan hetken, mutta jälleen Raisan epävarmuus iski tielle, minkä takia purin kynsiä.

Plussaa on jälleen annettava kotimaisuudesta ja koko Suomi voi olla ylpeä Elina Rouhiaisesta, kun on luonut kokonaisuudessaan hienon Suomeen sijoittuvan fantasiatarinan. Teksti oli yhtä helppolukuista ja kevyttä niin kuin ensimmäisessä osassa. Loppua kohden jännitys tiivistyi ja juuri kuin toivon kipinä teki tuloaan, en voinut uskoa miten kirjailija päätti lopettaa Uhanalaisen ja ensireaktiossa vinkaisin; 'Eikä!'.

Elina Rouhiainen työstää parhaillaan sarjan kolmatta osaa ja hän mainitsi myös omalla kotisivullaan, että Susirajasta tulisi neliosainen. Aika paljon asioita on vielä auki, mutta mietityttää silti kuin myös kiinnostaa mitä kaikkea kirjailija keksiikään tuleviin osiin.

★ ★ ★
Sivuja: 446
Tammi (2013)

maanantai 4. marraskuuta 2013

J.R. Ward: Herätetty rakastaja

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tarina jatkuu kolmannessa osassa ja tällä kertaa vampyyriveljeksistä astuu esiin synkkä katseinen Zsadist. Lukijat pääsivät tutustumaan Zsadistiin ja Bellaan sarjan toisessa osassa, Ikuinen rakastaja. Sen antoi jo käsitystä siitä, mitä seuraavassa osassa tulisi tapahtumaan.

Entinen veriorja, vampyyrisoturi Zsadist kantaa yhä kärsimyksen ja nöyryytyksen täyttämän menneisyytensä arpia. Karkaisemattomasta raivostaan ja julmista teoistaan tunnettua villiä taistelijaa pelkäävät yhtä lailla niin ihmiset kuin vampyyrit. Viha on Zsadistin ainoa kumppani ja kauheuksien tekeminen tämän ainoa rakkaus – kunnes soturi pelastaa Harvennuskunnan kynsistä kauniin vampyyrinaaraan.

Bellaa alkaa heti kiehtoa Zsadistissa kihisevä voima. Zsadistin tarve kostaa Bellan vangitsijoille ajaa kuitenkin uroksen hulluuden rajoille. Bellan on autettava rakastajaansa parantamaan menneisyyden haavat ja löytämään tulevaisuus naaraansa rinnalla…

Herätetty rakastaja (engl. Lover Awakened) oli taatusti synkempi kuin aiemmat kaksi osaa. Zsadistin menneisyys oli rankkaa luettavaa ja miehen kamppailu itsensä kanssa oli sydäntä raastavaa. Pidin Zsadistista ja Bellasta parina todella paljon, liikutuin niin useaan otteeseen ja suorastaan puristin kirjaa kun etenin lähemmäksi kirjan loppua.

Esim. kohtaus kirjan alussa, jossa Zsadist viimein löysi Bellan ja toi hänet omaan huoneeseensa oli yksi lempikohtauksistani. Siinä jo nähtiin kuinka kiintynyt Zsadist jo oli Bellaan ja kuinka vaikeaa hänen oli antaa vampyyrien lääkäri Haversin tutkia Bellan haavat. Phuryn ja Zsadistin kohtaukset olivat myös koskettavia ja pidin paljon heidän veljellisestä siteestä. John Matthewiin tutustuttiin jälleen enemmän ja aloin pitää tästä pojasta, vaikka Zsadist, Bella ja Phury kiinnostivat vielä enemmän. Tragedialtakaan ei vältytty ja muistan kuinka se järkytti ja suretti niin paljon kun ensimmäisen kerran tämän luin.

Loppuratkaisu oli mielestäni upea ja rakastuin sarjaan vielä enemmän. Sarja on kirja kirjalta parantunut ja tämä on ehdottomasti yksi parhaista. Tämäkin kirja on ahmastu läpi monta kertaa eikä sille tule loppua!

★ ★ ★ ★½ 
Sivuja: 486
Suomentanut: Maria Sjövik
Basam Books (2010)
Alkuperäinen teos: Lover Awakened (2006)