Elina Rouhiainen: Kesytön

Luen tällä hetkellä Elina Rouhiaisen luoman Susiraja -kirjasarjan toista osaa (Uhanalainen), joten pitihän se palauttaa muistiin ensimmäisen osan tapahtumat ja omat mielipiteeni siitä. Siitä on kyllä aikaa, kun teoksen luin, mutta tarina on pääasiassa on jäänyt mieleeni.


Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua.

Kesytön oli minulle ensimmäinen teos suomalaiselta kirjailijalta, joka kirjoitti paranormaalista romantiikasta. Tutustuin kirjaan Risingshadow sivun kautta ja alla oleva teksti on oma mielipiteeni kirjasta, joka myös löytyy muiden mielipiteiden seasta kyseiseltä sivulta.

Kiinnostukseni heräsi kun huomasin, että tämä sijoittuu Suomeen joten aikomuksena oli lukea tämä jossain vaiheessa. Sitten jonkin ajan kuluttua, palautettuani aikaisempia kirjoja kirjastoon, huomasin tämän kirjan ja päätin, että se olisi seuraava jonka lukisin. Joten lainasin sen. Tänään (25.07.2012) sain kirjan luettua loppuun ja eikä se niin erityisiä tunteita herättänyt.

Yhdessä kohtaa kirjassa ajattelin, että alkaapa mennä överiksi, kun asioita alettiin tunkemaan toista toisen perään. Ensin Raisan äidin kuolema, uusi paikkakunta, salaisuudet menneisyydestä, ihmisudet, ja kun vampyyrit mainittiin, turhauduin. Mutta se oli onneksi hetkellistä, koska niillä ei (ainakaan vielä) ollut niin suurta osaa. Sitten itse Raisa ja lisää salaisuuksia menneisyydestä. Kuitenkin sain ilokseni ja positiivisesti huomata, ettei kirjan loppu ollut sellainen kuin kuvittelin, ennalta-arvattava siis.

Mutta aikalailla tyypillistä paranormaalia romantiikkaa perinteisellä juonikuviolla. Kuitenkin, kaikesta näistä asioista huolimatta, lukukokemus ei ollut huono. Teksti oli sujuvaa ja omaperäistä ja kuten sanoin, oli virkistävää että teos oli kotimaista tuotantoa. Ehdottomasti luen seuraavan osan ja ehdottomasti suosittelen kaikille jotka pitävät paranormaaleista romansseista!

★ ★ ★½
Sivuja: 426
Tammi (2012)

Kommentit