maanantai 23. joulukuuta 2013

J.D. Robb: Maineikas kuollessaan

On sateinen loppukevään ilta New Yorkissa vuonna 2058. Kurjalta kujalta löydetään kaunis ja paljon julkisuudessa esiintynyt yleinen syyttäjä kurkku auki viillettynä. Pian murhataan toinenkin julkkisnainen, nuori filmitähti, jonka ura on lähtenyt hyvään nousuun. Rikoskomissario Eve Dallas epäilee, että murhaaja on mies, joka kadehtii TV:stä tuttuja, voimakkaita ja työssään menestyneitä naisia.

Estääkseen uudet murhat, Eve päättää asettua itse syötiksi, vaikka inhoaa esiitymistä. Hän seurustelee yhä monimiljonääri Roarken kanssa, mutta hänen on vaikea sitoutuaa. Hän ottaa yhteyttä ystäväänsä Nadine Furstiin, TV-toimittajaan, joka metsästää suurta juttua. Eve lupaa Nadinelle yksinoikeuden murhatutkimuksen selostamiseen, mikäli tämä pitää Even mahdollisimman paljon esille televisiossa. Even suunnitelma on kuitenkin johtamassa katastrofiin, sillä murhaaja tarttuu väärään syöttiin. Eve rientää hätiin suoraan Roarken järjestämiltä kutsuilta, mutta ei selviä sylipainista murhaajan kanssa ilman miesystävänsä apua.

Ensimmäisen osan jälkeen minun oli pakko saada käsiini sarjan toinen osa, Maineikas kuollessaan (engl. Glory In Death), koska ensimmäinen osa, Alaston kuolema (engl. Naked In Death) osasi koukuttaa heti alusta asti futuristisella ominaisuudellaan, jännittävillä ja hyytävillä murhatapauksillaan ja tietysti mahtavilla hahmoillaan. Eve Dallas on yksi parhaista naishahmoista, joista olen lukenut tähän asti ja hänen seuraan oli mukava palata.

Vuoden 2058 New York oli jälleen mielenkiintoista luettavaa ja Robertsin tarkka kuvailu tapahtuneista murhista saivat niskavilla pystyyn. Utelias TV-toimittaja Nadine sekä omalaatuinen ilopilleri Mavis nähtiin jälleen, kuten myös vähän happama Roarken hovimestari Summerset (ainakin Evelle), Even pomo Jack Whitney ja työkaverit Ryan Feeney ja tohtori Mira. Mavis erosi niin paljon Evestä ja naisen persoonallinen tyyli toi kirjaimellisesti väriä tarinaan. Uusikin hahmo saadaan mukaan; Delia Peabody, josta tulee Even partneri.

Irlantilaissyntyinen Roarke oli jälleen niin mysteerisen kiehtova henkilö omilla salaisuuksillaan ja taidoillaan ja kiinnostus tätä miestä kohtaan vaan nousi. Muistan kuinka minun oli vaikeaa olla ottamatta selvää Roarken menneisyydestä Internetin ihmeellisen maailman avulla ja edelleen on, koska tämä mies pysyy mysteerinä. Samalla halusin myös tietää enemmän Even rankasta menneisyydestä. Oma uteliaisuuteni pistää minut jatkuvasti koetukselle!

Even ja Roarken suhde syvenee, mutta Even vaarallinen työ ei miellytä Roarkea. Rakastin kohtausta, joka oli vähän dramaattinen, jossa Roarke menettää tunteidensa hallinnan ensimmäistä kertaa yllättäen itsensä ja Even. Eve pysyy vahvana ja tekee kaikkensa, että Roarke ymmärtäisi hänen tilanteensa, mutta se ei vakuuta miestä. Sydän jätti lyöntejä välistä, kun luin tätä kohtausta ja rakastuin pariin entistä enemmän. Joissakin kirjoissa tämänkaltainen tilanne on saattanut tuntua aivan toisenlaiselta ja älyttömältä, mutta Roberts osasi toteuttaa tämän omasta mielestäni hyvin. En halua spoilata sen enempää, mutta tämän kirjan lukeneet tietävät miten tilanne ratkeaa.

Jännityksen puutetta ei tarvitse pelätä, sillä kirja tarjosi sitä jälleen onnistuneesti kannesta kanteen. Tyytyväisenä laskin kirjan käsistäni, kun se tuli luettua ja pakkohan se oli tämäkin kirja saada omaan kirjahyllyyn. Samalla aloin etsiä sarjan kolmatta osaa (Kuoleman ikuistama, engl. Immortal In Death) ja omaksi onnekseni sain hankittua kaikki loputkin osat itselleni edullisesti ja minusta tuli näiden kirjojen iloinen omistaja.

★ ★ ★ ★
Sivuja: 400
Suomentanut: Satu Leveelahti
Gummerus (2005)
Alkuperäinen teos: Glory In Death (1995)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Linda Howard: Vieressä ja vaarassa

Bailey on tuore leski, joka kiertää kehää hoitaen lapsipuoltensa omaisuutta ja täydellisesti raidoitettuja hiuksiaan. Päästäkseen pakoon miehensä perillisten ilkeyksiä hän päättää lähteä melomaan. Mutta kaikki ei mene niin kuin pitäisi: häntä kuljettava lentokone suistuu vuoristoon. Vain Baileyn pilotin Cam Justicen taitavuus pelastaa heidät varmalta kuolemalta. Bailey herää verissään tajuttoman miehen viereltä. Ujosteluun ei ole aikaa, vaan kahden tuntemattoman on koetettava selviytyä yhdessä. He ovat haavoittuneita, nälkäisiä ja vailla suojaa, mutta laskeutuessaan pitkin vuorenrinnettä heidän on toivuttava kokemastaan ja selviydyttävä pakkasen armoilla.

Koska enää tätä vuotta ei ole montaa päivää jäljellä ja olen ehtinyt lukea kaikki kirjastosta lainaamani kirjat, mikä myös tarkoittaa, että kohta on ensimmäisen haasteeni aika (jännää!), joten ajattelin lukea kirjoja omasta hyllystäni uudelleen niin paljon kuin ehdin. Ensimmäisenä valitsin Linda Howardin Vieressä ja vaarassa (engl. Up Close and Dangerous), koska siitä on aikaa, jolloin sen viimeksi luin enkä halunnut mitää raskasta luetttavaa. Oli minulla myös pieni romantiikan ja jännityksen nälkä, joten tämä sopi mainiosti.

Bailey ja Cam eivät tulleet juttuun heti alussa, koska Camilla oli ennakkoluulonsa Baileyta kohtaan ja Bailey itse oli siitä hyvinkin tietoinen. Bailey ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään, koska oli muutenkin lopen uupunut ihmisten oletuksiin, etenkin lapsipuoltensa syytöksiin ja uhkauksiin. Velvollisuuksiensa takia, jotka hänen edesmennyt miehensä hänelle jätti, Bailey ei voi muuta kuin ottaa ivalliset sanatulvat vastaan.

Välikommenttina, minäkin olisin kyllästynyt tuollaiseen käytökseen ja lähtenyt pitkälle lomalle. Ajan kuluessa, Cam huomaa, että oli väärässä Baileyn suhteen eikä voi mitään sille, että alkaa tuntea vetoa tätä kohtaan. Hekottelin, kun ei edes syvä haava miehen päässä pitänyt hänen miehisiä ajatuksiaan poissa eikä 'herra Hilpeää' kurissa. Tai pikemminkin komeat naurut sain.

Minusta oli hauskaa lukea heidän kahden selviytymisestä ja vielä parempaa oli, kun näkökulma vaihteli Baileyn ja Camin välillä. Myös vikisevät lapsipuolet saivat osansa. Pidin myös siitä, etteitvät hahmot hypänneet heti kirjan alussa intohimoiseen suhteeseen ja rakasteluun, vaan pikku hiljaa heille kehittyi lujempi side eikä romantiikka siltikään jäänyt takaa-alalle. Jännittäviä hetkiä ei tietenkään puuttunut, mutta tässä kirjassa esiintyneeseen rikokseen oli (ei liian) helppo päätellä syyllinen.

Vieressä ja vaarassa -kirjan kanssa jaksoi kuluttaa aikaa ja sen halusi lukea kerralla loppuun. Tarina piti otteessaan kannesta kanteen. Jälleen herkullinen teos Linda Howardilta.

★ ★ ★
Sivuja: 334
Suomentanut: Pirjo Ruti
WSOY (2011)
Alkuperäinen teos: Up Cole and Dangerous (2007)

tiistai 17. joulukuuta 2013

J.R. Ward: Paljastettu rakastaja

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.

Butch O'Neal on synnynnäinen taistelija. Piinkova entinen murhapoliisi on ainoa ihminen, joka on koskaan päässyt Mustan tikarin veljeskunnan sisäpiiriin. Butch haluaa taistella vampyyrien rinnalla heitä vainoavaa Harvennuskuntaa vastaan, eikä hänellä ole mitään menetettävää. Butch on rakastunut aateliseen vampyyrinaiseen, Marissaan, jota ei kuitenkaan usko voivansa saada omakseen. Rakkautta tai ei, ainakin hän voi taistella veljeskunnan rinnalla.

Tapahtumat saavat kuitenkin kohtalokkaan käänteen – laittaessaan oman henkensä likoon pelastaakseen siviilivampyyrin lessereiden kynsistä Butch joutuu itse Harvennuskunnan pimeimmän voiman pauloihin. Veljeskunta pyytää Marissaa apuun Butchin pelastamiseksi, mutta on mahdollista ettei edes Marissan rakkaus voi tätä enää pelastaa.

Täytyy olla rehellinen ja tunnustaa, etten odottanut yhtä hilpeästi Paljastetun rakastajan (engl. Lover Revealed) lukemista, niin kuin aiempia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että välttelin kirjaa naama mutrussa tai että välttelin sitä ylipäätänsä. Ei. Hain sen heti kirjastosta, kun tilaisuus tuli. Tunne johtui enemmänkin ennakkoluuloista tämän kirjan paritukseen, Butchiin ja Marissaan, koska heistä kokonaisuudessaan, ja lähinnä ehkä Marissasta ei ollut kehittynyt kovin mielenkiitoista kuvaa aiemmissa osissa. Tai niin minusta ainakin tuntui.

Kun kirja tuli luetuksi ja niin kuin osasin jo vähän odottaa, tämä osa oli tähän mennessä sarjan tylsin (ei niin negatiivisessä mielessä), vaikka nautin jälleen J.R. Wardin tyylistä kirjoittaa ja Butchin uhkarohkea luonne ja nokkelat ja hervottomat sanaheitot ovat alusta asti naurattaneet ja ihastuttaneet. Kuitenkin lukukokemuksesta ei tullut yhtä nautinnollinen kuin edellisissa osissa. Draamaa oli Butchin ja Marissan välillä, mutta minua se ei häirinnyt. Marissa oli omaan makuuni vähän mitäänsanomaton ainakin aluksi, vaikka hän oli selvästikin erilainen kuin muut sarjan naishenkilöt, joihin on tutustuttu tähän asti.

Omega oli mielenkiintoinen tapaus ja enkä olisi heti arvannut Butchin kohtaloa. Tiesin kyllä, ettei Butch jää ihmiseksi, mutta tämä Butchin tilanne oli kekseliäs ja niin kuin aiemmin jo mainitsin, en olisi tätä arvannut.  Ja se, miten Vishous liittyy asiaan oli mahtavaa. Kirjan nimenomaan pelasti Butch ja Vishous ja sydän oli haljeta erityisesti Vishousille. Siksi riemuitsin, kun pääsin lukemaan seuraavaksi tästä ihanasta soturista.

★ ★ ★
Sivuja: 527
Suomentanut: Maria Sjövik
Basam Books (2011)
Alkuperäinen teos: Lover Revealed (2007)

The Hunger Games vs. Twilight

Ennen kuin pääsin itse viimein katsomaan Nälkäpeli - Vihan liekit -elokuvan, selailin Internettiä huvikseni ja löysin kaikenlaista juttua liittyen Nälkäpeliin, mutta eräs asia kuitenkin erottui joukosta enkä voinut olla ihmettelemättä sitä. Kyseessä on siis kilpailu paremmuudesta Nälkäpelin ja Twilightin välillä. Tai no kysehän oli enemmänkin sarjojen fanien väittelystä ja vertailuista, että kumpi näistä onkaan parempi. Totta kai se on tyypillistä faneilla puolustaa omia suosikkejaan, mutta yllätyin kuinka suureksi asia oli paisunut. Google on ihmeellisestä maailmasta löysin paljon videoita, tekstejä ja kuvia, joissa mielipiteet tulivat selkeästi esille. Joissakin vähän rajummin ja joissakin vähän rauhallisemmin. Ja etsimiseen tarvittiin vain muutama aiheeseen liittyvä sana ja pum, siinä oli linkkejä ja kuvia kerrakseen. Aihe herätti mielenkiintoni ja ajattelin jakaa vähän itselleni heränneitä ajatuksia.

Aihe herätti hauskan mielikuvan 'taistelusta', jossa kummankin sarjan fanit ovat kokoontuneet taistelukentälle kasvot koristettuna sotamaalauksilla ja kantaen omilla mielipiteillään maalattuja mielenosoituskylttejä. Väkivaltaan ei mielikuvani kuitenkaan ryhtynyt, koska lukemani tekstit ja katsomani videot ja kuvat eivät olleet mitenkään agressiivisia. Erityisesti huomio keskittyi kummankin sarjan päähenkilöihin, Bellaan ja Edwardiin sekä Katnissiin ja Peetaan, näyttelijöihin sekä kolmiodraamaan.

Yksi toistuvin mielipide oli Katnissista ja Bellasta, jossa Katnissin suosio painoi enemmän. Katniss: the girl on fire, Bella: the girl who did nothing. Tuo oli melko toistuva mielipide erilaisin ilmaisuin. Huomasin, että vertailuun on myös liitetty J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjan sekä Cassandra Claren Varjojen kaupungit -sarjan (engl. The Mortal Instruments) hahmot, mutta spottivalo kohdistui enemmän Nälkäpeliin ja Twilightiin.


Minulla on tietysti omat mielipiteeni kyseisistä elokuvista ja voin sanoa tässä pintapuoleisesti, että elokuvina Nälkäpeli osui ja upposi minulle kokonaisuudessaan paremmin (vaikka kaksi osaa on vasta tehty) kuin Twilight, mutta en nyt mene moittimaan Twilightia kovin lyttyyn. Meninhän minä sentään kaikki elokuvat katsomaan suurelta valkokankaalta. Mielipiteet on tehty jaettaviksi ja mielenkiinnolla ja huvittuneesti seurasin keskusteluja ja arvosteluja, joissa elokuvia ja kirjoja verrattiin toisiinsa. Omasta mielestäni Twilightilla oli hetkensä ja elokuvat paranivat loppua kohden, mutta kertaalleen Nälkäpeli sopi minulle paremmin monestakin syystä.

En osaa itse vielä verrata Stephenie Meyerin sekä Suzanne Collinsin kirjoja toisiinsa, koska en ole vieläkään omaksi häpeäkseni lukenut Nälkäpeli -trilogiaa. Twilight -kirjat olivat kaikki luettavia ja muistan kuinka vuosia sitten halusin lukea kaikki melkein kerralla. Nyt olen ehkä kasvanut Twilightista yli enkä ole enää niin kiinnostunut tästä sarjasta niin kuin ennen. Luulen kuitenkin, etten olisi tutustunut kirjoihin, joista minä pidän tällä hetkellä todella paljon ilman Twilightia, koska sen jälkeen oma lukuintoni kasvoi suuresti.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Nora Roberts: Tulen sylissä

Nora Roberts on maailmalla yksi tunnetuimmista kirjailijoista ja hänen kirjojaan on myyty lukuisia kappaleita ympäri maailmaa. Roberts tunnetaan yleisesti viihdekirjallisuuden taitajana, joka tarjoaa lukijoilleen varmaa jännitystä ja romantiikkaa. Tulen sylissä (engl. Chasing Fire) on uusimpia suomennoksia Nora Robertsilta:

Rowan Tripp on palonainen, joka hyppää tarpeen tullen lentokoneesta sammuttamaan tiiminsä kanssa metsäpaloja. Tulimerenä leimuava metsä ja korkealle kohoavat savupilvet eivät saa häntä pysymään poissa – hän valmistautuu liitämään laskuvarjollaan kaiken nielevien liekkien luo ja taistelemaan syrjäisen erämaan luonnonvoimia vastaan.

Missoulan eliittipalomiehiin kuuluvalla Rowanilla ammatti on verissä: hänen isänsä on alan legenda, ja hän on itse taistellut liekkejä vastaan kahdeksantoistavuotiaasta lähtien. Niinpä paluu Montanan syrjäseuduille tuntuu paluulta kotiin. Hänen hyppypartnerinsa kuolema edellisenä vuonna vaivaa edelleen hänen mieltään, ja asiat mutkistuvat, kun joku etsii tapahtumaan syyllistä ja janoaa kostoa Rowanille.

Onneksi hyppytiimi on parhaasta päästä. Gulliver Curry on tiukimpia palomiehiä ja saa muutenkin Rowanin kiinnostuksen heräämään. Rowan tietää, että yksikin häiriötekijä ilmassa tai maassa voi olla kohtalokas. Hän kuitenkin tarvitsee jonkun, johon turvautua, kun olot kuumenevat ja hänen elämänsä on leimahtaa liekkeihin.

Kirjassa päästiin tutustumaan savuhyppääjien ammattiin, mikä ei ole helppoa. Se on raskasta työtä ja sisältää paljon vaaroja. Yksikin virhearviointi voi koitua hyppääjän kohtaloksi tai vähintään hyppääjä saa siitä pysyvän muiston itselleen. Hurjaa. Pidin kuitenkin siitä, miten tulipaloja kutsuttiin tulta syökseviksi lohikäärmeiksi ja kuinka mielikuvitus lähti laukkaamaan, kun he lähtivät pysäyttämään tätä suurta 'petoa'.

Pidin Rowanista ja tämän luonteesta todella paljon. Nora Roberts on jälleen luonut vahvan ja räväkän naishahmon, joka ei säästele sanoissaan tai mielipiteissään eikä lannistu pienistä tai suuristakaan asioista helpolla. Hän kittaa suuhunsa tequilaa kuin vettä ja haluaa pitää itse huolen itsestään. Piste. Tämän lisäksi hän on aikamoinen isän tyttö, enkä voinut olla hekottamatta kohtauksille, joissa Rowan kiisteli asiaa Gulliverin kanssa.

Niin, Gulliver 'Gull' Curry. Hän oli näitä liiankin ihanteellisia miehiä, joita Roberts osaa luoda yhä uudelleen ja uudelleen, mutta tälle itsevarmalle kaverille oli pakko nauraa. Eipä hänkään valinnut sanojansa tarkkaan vaan antoi mennä. Monia muitakin hahmoja saatiin kuvioon mukaan työn ulkopuolelta, mutta koko savuhyppääjätiimi ansaitsi pisteet kotiin. Jännitystä ei tietenkään puuttunut ja sitä riitti ihan viimeisille sivuille asti ja tällä kertaa sain todellakin arvailla muutamaan kertaan, kuka syyllistyi tämän tarinan kaameisiin rikoksiin.

Nora Robertsille tyypillistä on asiantuntemus ja kiinnostus puutarhaan ja sen hoitoon, joka tulee kirjailijan teoksissa hyvin monesti esille. Toisissa vähän enemmän ja toisissa vain pintapuoleisesti. Siitä kuitenkin huomaa, miten paljon hän sitä rakastaa. Itse aiheellekin Roberts on tehnyt oman trilogiansa, johon kuuluu kolme osaa: Sininen daalia (engl. Blue Dahlia), Musta ruusu (engl. Black Rose) ja Punainen lilja (engl. Red Lily). Tässäkin asia tuli esille siinä sivussa ja aloin kaivata kesän lämpimiä ja valoisia päiviä.

Kirjan kannesta tai no kansista vielä sen verran, että näissä suomalaisissa kansissa nähdään tyypillisesti kauniin naisen kasvot ja taustalla näkyy vähän osviittaa tarinaan. Omasta mielestäni alkuperäiset kannet ovat kauniimpia ja suurin osa herättää mielenkiintoni paremmin. No, ainakin Robertsin suomennetut tuotokset tunnistaa hetkessä missä tahansa.

Tulen sylissä oli kelpo yhdistelmä draamaa, rikoksia, jännitystä ja tietysti palavaa romantiikkaa.

★ ★ ★
Sivuja: 529
Suomentanut: Päivi Pouttu-Delière
Gummerus (2013)
Alkuperäinen teos: Chasing Fire (2011)

torstai 12. joulukuuta 2013

Jennifer L. Armentrout: Wait for You

Löysin itseni jälleen Goodreads -sivulta. Äänestys vuoden parhaista kirjoista oli parhaillaan käynnissä ja katselin ehdokkaita jokaisesta kategoriasta samalla etsien mahdollisia kirjoja luettavaksi. Jennifer L. Armentroutin (tunnetaan myös J. Lynn -nimellä) Wait for You -sarjan ensimmäinen osa Wait for You oli ehdokkaana vuoden romanttiseksi kirjaksi ja kyllähän se jo kertoo jotain. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. (Löydät muuten äänestyksien tulokset täältä!)

Tällä kertaa en lisännyt alkuperäistä (englanninkielistä) tiivistelmää, koska se oli melkoisen pitkä ja samalla paljasti asioita omasta mielestäni liikaa. Jos sattumoisin luet tämän kirjan, suosittelisin, ettet lukisi alkuperäistä tiivistelmää kokonaan, mikäli haluat lukea tämän edes vähän tiedottomana. Se voi tietysti tuottaa vaikeuksia, jos olet yhtä utelias kuin minä, mutta monet asiat on ikävän helppo päätellä sen jälkeen. Tässä kuitenkin vähän tiivistelmää suomeksi.

Yhdeksäntoista vuotias Avery Morgansten muuttaa pois kotoa ja matkustaa kauas paetakseen viisi vuotta sitten tapahtunutta iltaa ja sen aiheuttamia haavoja. Averyn mielestä ilmoittautuminen uuteen kouluun on ainoa tapa aloittaa alusta, saada uusia ystäviä, jossa kukaan ei tunne häntä eikä huomio keskittyisi häneen. Suunnitelmaa muuttaa Cameron 'Cam' Hamilton, jonka huomio keskittyy juuri häneen, heidän törmätessään toisiinsa ennen Averyn ensimmäisen tunnin alkua.  Avery kamppailee salaisuuksiensa kanssa eikä halua paljastaa niitä kenellekään, mutta tietysti Cam tekee siitä vaikeaa. Varsinkin, kun hän avautuu pikku hiljaa omasta menneisyydestään.

Kuulostaa tutulta, eikö vain? Ainakin minusta. No, olen lukenut tämän tyyppisiä kirjoja jo monta niin ei ihme. Tämä kuvio on alkanut yleistyä, jossa tyttö tapaa pojan kiusallisessa tilanteessa tai jonkin muun sattuman kautta. Heidän välilleen syntyy pikku hiljaa side, joka kasvaa yhä suuremmaksi ja lopulta he ovat erottaamattomat. Esteeksi kuitenkin koituu jokin asia menneisyydestä ja niitä lähdetään selvittämään yhdessä. Näistä asioista huolimatta päätin tämän kuitenkin lukea ja nyt se on luettu.

Täytyy sanoa, että pelkäsin todella paljon, että pettymys tulisi jossain vaiheessa vastaan, kun huomasin pitääväni kirjasta vähäsen. Ja koska sekä tiivistelmä, että tarinan alku muistutti Jamie McGuiren Beautiful Disaster -kirjaa, johon petyin enemmän kuin vähän, pettymyksen pelko kasvoi entisestään. Kuitenkaan näin ei tapahtunut ja huokaisin helpotuksesta. Draamaa tässä kyllä esiintyi, mutta sopivin määrin eivätkä henkilöt saaneet minua repimään hiuksia päästäni naiiveilla käytöksillään.

Tarinan päähenkilöt, Avery ja Cam eivät herättäneet erityisen suuria tunteita. Se johtunee taas pitkälti siitä, että heidän kaltaisiaan hahmoja on esiintynyt jo paljon lukemissani kirjoissa. Ja niin kuin aiemmin jo vähän tähän viittasin, tarina kokonaisuudessaan ei ollut niinkään uusi, perus 'rankka menneisyys' juoni, jossa pelastajan roolin saa sekä tyttö, että poika. Cam sai kuitenkin minut hihittämään kuin pikku tyttö ja Averyn puolesta jännitin tulevia hetkiä. Romantiikka, mm, romantiikka osui ja upposi minulle. Jos himoitset romantiikkaa niin tästä sitä ainakin löytyy.

Hurjia juonen käänteitä ei kuitenkaan ilmaantunut. Odotin kyllä jotain jänniä, kylmiä väreitä herättäviä hetkiä, joissa jompi kumpi joutuu tai kummatkin joutuvat vaikeuksiin jatkuvien kiusankappaleiden takia. Loppu tuli jotenkin yhtäkkiä, mutta toisaalta asiat oltiin kaikilta osin selvitetty siihen mennessä, joten mitäpä sitä keksiä sen suurempaa loppua. Wait for You oli sellainen kiva ajatusten viejä ja viihdyttävä. Pääsinpähän harjoittamaan jälleen englanninkielen taitojani, vaikka toisaalta ymmärsin lukemani todella hyvin.

Averylle ja Camille ei ole luvassa jatkoa, mutta Cam kertoo oman näkökulmansa kirjassa Trust in Me. Myös sarjaan on ilmestynyt toinen osa, joka liittyy tietyn henkilön kautta ensimmäiseen osaan, nimittäin tällä kertaa tarinansa kertoo Camin pikkusisko Teresa Hamilton. J. Lynn on parhaillaan työstämässä kolmatta osaa eikä pääparista ole vielä tietoa. Voisin hyvinkin lukea kyseiset osat, kun haluan palata jälleen Averyn ja Camin seuraan.

★ ★ ★ 
Sivuja: 374
Kustantaja: Willam Morrow Paperbacks (2013)
Ei ole suomennettu

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Omat kirjat hyllystä -haaste

Omat kirjat hyllystä -haasteen olen aloittanut alusta, sillä se ei ihan onnistunut viime vuonna. Heh heh. Tässäpä siis päivitetty lista oman kirjahyllyni kirjoista, joita en ole vielä lukenut. Monta kirjaa on kertynyt lisää, sillä tämä ei ole niin uusi haaste, mutta näillä menen tässä haasteessa. Ja tällä kertaa piru vie minä aion onnistua!

- Dan Brown: Meteoriitti
- Dan Brown: Da Vinci -koodi
- Dan Brown: Enkelit ja demonit
- Dan Brown: Inferno
- Ildefonso Falcones: Fatiman käsi
- J.D. Robb: New York to Dallas (In Death/Eve Dallas, #33)
- J.D. Robb: Kuolema ovella (In Death/Eve Dallas, #7)
- J.D. Robb: Kuoleman salaliitto
- J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
- Joanne Harris: Pieni sulkaapuoti
- Charles Dickens: Kolea talo
- Robert Galbraith: Käen kutsu
- Katharine Kerr: Hopeatikari (Deverryn taru #1)
- Suzanne Collins: Nälkäpeli -trilogia
- Thomas Harris: Uhrilampaat
- Thomas Harris: Hannibal
- Tuomas Lius: Laittomat
- Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa (Arianna de Bellis tutkii, #2)
- John Grisham: Firma
- Suzanne Brockmann: Out of Control
- Patrick Ness: The Knife of Never Letting go (Chaos Walking, #1)
George R. R. Martin: Valtaistuinpeli
Katherine Neville: Tuli
Liza Marklund: Studio Sex
Liza Marklund: Paikka auringossa
- Lisa Kleypas: Scandal in Spring
- Outi Pakkanen: Julma kuu
- Outi Pakkanen: Ruohonleikkaaja
- Kjell Ola Dahl: Musta enkeli
- Diana Gabaldon: Sydänverelläni kirjoitettu
Kate Griffin: Stray Souls
Lilith Saintcrow: Night Shift
Hugh Howey: Siirros
Stefan Tegenfalk: Vihan aika
Jo Nesbo: Isänsä poika
Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
P.D. James: Valepotilas
Vera Vala: Villa Sibyllan kirous
Deborah Harkness: Shadow of Night
Deborah Harkness: The Book of Life

Kirjoja yhteensä 40kpl 
Luettu:12

maanantai 9. joulukuuta 2013

Deborah Harkness: Lumottu

Jotakin oli juuri tapahtunut. Jotakin maagista.
Ei se mitään ole, minä ajattelin ja marssin päättäväisesti ulos kirjastosta.

Oletko ihan varma? kuiskasi pitkään torjuttu ääni.


Diana Bishop on nuori historiantutkija ja tunnetun noitasuvun jälkeläinen. Sukuun kohdistuneiden vainojen vuoksi hän tutkii alkemiaa puhtaasti tieteen keinoin, mutta joutuu pyörtämään päätöksensä löytäessään salaperäisen kadonneeksi luullun käsikirjoituksen.

Dianan lisäksi valtaväestöön sulautuu laaja olentojen eli noitien, demonien ja vampyyrien joukko, joita maaginen kirja vetää puoleensa. Vahvoin loitsuin suojattu käsikirjoitus kätkee arvokasta tietoa kaikkien luotujen syntyperästä ja jopa kuolemattomuuden salaisuuden…

Asia kiinnostaa myös perinnöllisyystieteilijä Matthew Clairmontia, joka siviiliammattinsa lisäksi on 1500-vuotias vampyyri ja intohimoinen darwinisti. Yhdessä he tempautuvat aikarajat ylittävään seikkailuun, joka vie vainoajiaan pakenevan parin aina Ranskasta Yhdysvaltoihin ja menneisyyden Englantiin. Dianan ja Matthewin välistä kiellettyä vetovoimaa ei väkevinkään magia pysty tukahduttamaan, mutta ovatko sen seuraukset niin tuhoisia kuin raivostuneet olennot uskovat?

Tämä vuosi on tuonut minulle sylin täydeltä kirjoja luettavaksi ja niin on luettujen kirjojen lista kasvanut huimasti. Tämän vuoden alussa listalleni pääsi Deborah Harknessin Lumottu (engl. A Discovery of Witches), All Souls -trilogian ensimmäinen osa. Eräs sukulaiseni oli parhaillaan lukemassa vielä silloin minulle tuntematonta kirjaa ja uteliaisuudesta katsoin sitä lähemmin, kun huomasin sen hänen pöydällään. Nimi Lumottu kertoi kertoi heti ensimmäisenä minulle, että kyseessä olisi fantasiakirja ja kansikuvan kanssa mietin heti noitia. Sain kuitenkin huomata tiivistelmän kautta, että kyse oli myös vampyyreista ja demoneista.

Pelkästään vampyyreja sekä vampyyrien, ihmisusien, ja noitien yhdistelmää on myös käytetty jo liiankin paljon ja on siksi jo varsin kulunut aihe. Tässäkin vampyyrien lisäksi on otettu mukaan noidat ja demonit eikä kirja sen takia innostanut aluksi niin paljon. Kuitenkin maininta seikkailusta ja tiivistelmässä kolmannen kappaleen alku '1500-vuotias vampyyri ja intohimoinen darwinisti'  kertoi, että saisin ehkä sittenkin kokea jotain erilaista. Lisäsin kirjan lukulistalleni eikä kestänyt kuin muutama päivä kun lähdin tämä kirja kainalossa ulos kirjastosta.

Vaikka Lumottu ei sivumäärältään ole yksi pisimmistä kirjoista, joita olen lukenut, sen sisältö oli kuitenkin yksi laajimmista. Kirjailijan uskomaton asiantuntemus viineistä, alkemiasta ja historiasta tuli hyvin selkeästi esille ja yhdessä ne tekivät tarinasta rikkaan. Ja se, miten hän käytti sitä hyväkseen tarinan kerronnassa oli mielestäni tyylikästä. Valehtelisin jos väittäisin, ettei teksti ollut raskasta luettavaa. Sitä se oli, etenkin historian osalta, jolla oli myös niin iso rooli tarinassa, mutta kirjailijan tarkka kuvaus teki siitä kiehtovaa. Yllätyin itsekin kuinka halukas olin sitä lukemaan, kun historia ei millään osannut kiinnostaa koulussa.

Dianan perheen henkiin heräävä ja mystinen kotitalo Amerikassa ihastutti paljon ja siellä asustavat haamut olivat hauska lisä. Romantiikkaa ei ollut paljon ja vaikka yleensä se harmittaakin, tällä kertaa sitä asiaa ei tarvinnut minun paljon harmitella, koska sen tilalla oli paljon mielenkiintoista luettavaa. Jospa romantiika roihuaa enemmän Dianan ja Matthewin välillä sarjan toisessa osassa, Shadow of Night.

Yllätyin, kun lopussa vastaan tuli tarinan suomalainen pahanoita Satu Järvinen. Pysähdyin kohtaan, jossa nimi tuli ensimmäisen kerran ilmi ja ilahduin jotenkin railakkaasti, vaikka eihän se nyt sinänsä niin iso juttu ole. Monille kyseinen henkilö on herättänyt kysymyksiä ja kirjailija on vastannut kotisivuillaan 'Frequently Asked Questions' -osiossa niistä ainakin yhteen:
Q. What made you decide to make Satu a Finn?

A. Members of my family and close circle of friends are Finnish. Besides, Satu means ‘fairytale.’ Who could resist naming a witch ‘Fairytale’?
Lumottu oli minulle iloinen yllätys ja Deborah Harkness on onnistunut tekemään vampyyreista ja noidista jälleen kiehtovia. Lumottu ansaitsi ehdottomasti paikan ei kovin pitkältä suosikkilistaltani ja odotan innolla jatko-osaa. Olen yrittänyt etsiä tietoja jatko-osan mahdollisesta suomennoksesta, mutta onnistumatta. Shadow of Night löytyy kyllä kirjakaupoista ja kirjastoista englanninkielisenä, mutta mielellään lukisin sen suomeksi. Kauaa en kuitenkaan jaksa odottaa.

Asioita jäi avoimeksi ja kirja loppui raastavaan kohtaan enkä malta odottaa millaisia vastauksia ja jännittäviä tilanteita menneisyys tuo tullessaan (Ymmärrätte, jos olette lukeneet kirjan tai jos osaatte päätellä, mistä on oikein kyse). Suosittelen!
★ ★ ★ ★ 
Sivuja: 644
Suomentanut: Helene Bütsow
WSOY (2012)
Alkuperäinen teos: A Discovery of Witches (2010)

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

”Se skeittasi kuin joku Tony fucking Hawk.”

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Hän putoaa aina jaloilleen, kiipeää puuhun vaikka takaperin ja heittää skeittilaudalla henkeäsalpaavia voltteja. Unna on luullut olevansa ainoa laatuaan, kunnes skeittaa itsensä salaperäisen Rufuksen jengiin. Synkänkomea poika ottaa Unnan suojelukseensa, mutta tuo yhteisöllisyyden lisäksi tämän elämään kasan hallitsemattomia riskejä. Toiset niistä ovat suloisia kuin suudelma, toiset tappavia kuin metsästäjän luoti.

Faunoidit -sarjan avausosa Käärmeenlumooja on nuoren tamperelaisen, Annukka Salaman käsialaa ja myös kirjailijan esikoisromaani. Olen kuullut ja lukenut paljon kehuja kyseisestä kirjasta ja moni on minulle tätä kirjaa myös suositellut, niimpä lopulta päätin tämän lukea. Usein olen epäröinyt nuorille suunnattujen kirjojen/kirjasarjojen kohdalla, koska harmillisesti moni lukemistani kirjoista on omasta mielestäni lässähtänyt puolen välin jälkeen tai jopa sitäkin ennen. Eivät tietenkään kaikki, mukavia yllätyksiäkin on ollut. Jännittäen siis lähdin kirjaa lukemaan enkä voinut mitään pienelle pettymisen pelolle. Tällä kertaa sain ilokseni todeta, että epäröinti tämän kirjan suhteen oli tarpeetonta ja turhaa, sillä tarina veti minut mukanaan heti alusta alkaen. Puhekieli vaati hetken totuttelua, mutta luulen, ettei lukukokemuksesta olisi tullut yhtä hyvä ilman sitä.

Asiat etenivat sopivaan tahtiin ja vähän toimintaakin saatiin mukaan, mutta kokonaisuudessaan kohtalaisen rauhallista menoa, sillä suurin osa kirjasta keskittyi tutustumiseen faunoidien maailmaan ja Rufuksen jengiin, ensisijaisesti kuitenkin Unnaan ja Rufukseen. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta sitä se ei ollut.

Huumori sai vatsani kipeäksi ja se oli todellakin kehujen arvoista. Ja koska tällaista huumoria ei ole tullut vähään aikaan vastaan, se myös virkisti mukavasti mieltä. Hahmot heittivät mahtavia kommentteja ja täytyyhän heistä löytyä ainakin yksi pölvästi, joka ei osaa pitää suutaan kiinni. Tässä tapauksessa se oli Vikke, joka nauratti useaan otteeseen, vaikka välillä tämän suu olisi pitänyt tukkia tai niitata kiinni. Pidän enemmän vahvoista naishenkilöistä, mutta Unna oli poikkeuksellisesti suloinen ja herkkä persoona ja silti mahdoton hurjapää skeittaillessaan mahdottomia temppuja ja hypellessään rakennuksista alas.

Unnan ja Rufuksen hetket olivat totaallisen ihania ja oli mahtavaa, että heille oli annettu paljon tilaa. Metsästäjät ja heidän toimintansa jäivät hieman pinnallisiksi asioiksi ja olisin mieluusti lukenut heistä vähän enemmän. Toisaalta ehkä näin on parempi ja tarina pysyy mielenkiintoisena jatko-osissa.

Kirja ei loppunut räjähdysmäisesti, mutta asioita jäi vielä sen verran avoimeksi ja kaikkea jännittävää voi vielä tapahtua, joten jatko-osa Piraijakuiskaaja on luettava. Kolmas osa on myös tuloillaan ensi vuonna, joka on saanut nimekseen Harakanloukku ja luulen, että eräs henkilö saa tällä kertaa suurimman osan tarinasta.

★ ★ ★
Sivuja: 330
WSOY (2012)

perjantai 29. marraskuuta 2013

Jamie McGuire: Beautiful Disaster

Abby Abernathy is a good girl. She doesn’t drink or swear, and she has the appropriate number of cardigans in her wardrobe. Abby believes she has enough distance from the darkness of her past, but when she arrives at college with her best friend, her path to a new beginning is quickly challenged by Eastern University’s Walking One-Night Stand.

Travis Maddox, lean, cut, and covered in tattoos, is exactly what Abby wants—and needs—to avoid. He spends his nights winning money in a floating fight ring, and his days as the ultimate college campus charmer. Intrigued by Abby’s resistance to his appeal, Travis tricks her into his daily life with a simple bet. If he loses, he must remain abstinent for a month. If Abby loses, she must live in Travis’s apartment for the same amount of time. Either way, Travis has no idea that he has met his match.


Ja näin lyhyesti suomennettuna, tarina siis kertoo kiltistä Abby Abernathysta, joka päättää jättää oman synkän menneisyytensä taakseen ja suuntaa kohti uutta alkua. Hyvin pian Abby kohtaa tatuoidun ja naistenmies -maineen saaneen Travisin, joka hyppää hänen tielleen ja hankaloittaa hänen suunnitelmiaan. Travis kiinnostuu Abbysta yhä enemmän, kun tyttö ei lankea hänen miehiseen vetovoimaansa ja torjuu hänet uudelleen ja uudelleen. Travis ei lannistu helpolla ja ottaa haasteen vastaan lyömällä Abbyn kanssa vetoa siitä, pystyykö Abby torjumaan hänet kokonaisen kuukauden ajan.

Tarina alkoi hyvin. Mielestäni heidän kahden välinen veto oli hyvä aloitus tarinalle ja sen kautta syntyneet hetket olivat hauskoja ja jännttäviä ja tykästyin sekä Abbyyn, että huolettomaan ja hurmaavaan Travisiin. Ja vaikka Abby ja Travis olivat tarinan päähenkilöt, sivuhenkilöt, kuten Abbyn parhas ystävä Mare 'America' Mason ja hänen poikaystäväsä (ja Travisin serkku) Shepley kulkivat mukana melko tiheästi. Lukuhetket olivat mieluisia ja tarina piti otteessaan, kunnes puoliväli tuli vastaan. Siitä alkoi tarinan hurja alamäki enkä voinut olla pettymättä.

En vihaa draamaa. Pidän siitä, kun draama elävöittää tarinaa ja tuo mukanaan hyviäkin asioita, mutta silläkin on rajansa. Minun rajani ylittyi tätä kirjaa lukiessa, kun Abbyn ja Travisin tunteet toisiaan kohtaan alkoivat olla jo niin suuret, etteivät ongelmat millään pysyneet poissa. Abby alkoi olla raivostuttava 'haluan/en halua-mutta/koska' ajatustensa kanssa ja tuntui, että hän suorastaan kerjäsi draamaa elämäänsä, vaikka väittikin toista. America tuppasi myös heittäytymään draamakuningattareksi ja sai siten osansa tässä turhauttavassa pelleilyssä.

Travis osasi hurmata ja hänen reaktiot tiettyihin hetkiin olivat osittain koskettavia ja ymmärrettäviä ja välillä sydän lepatteli ulos rinnasta. Kuitenkin välillä Travisin omistushaluisuus alkoi olla ahdistavaa enkä voinut olla miettimättä, miten sellainen pystyi saamaan lukijat esim. Goodreads -sivuston mukaan hullaantumaan. Kesällä Beautiful Disaster tuli tietooni juuri Goodreads -sivuston kautta, jossa kirjan nimi ja kansi houkutteli tarkastamaan sitä lähemmin. Lukijoiden antamat pisteet vaihtelivat kolmen ja viiden välillä ja kirjalliset arviot, jotka luin silloin koostuivat enimmäkseen hehkutuksista ja niimpä halusin itsekin kirjan lukea.

On harmillista, että draama rehellisesti sanottuna pilasi tämänkin tarinan, sillä alku tuntui niin lupaavalta, samalla tavalla kuin Lisa R. Jonesin Inside Out -sarjassa. Muutamia hetkiä olisi voinut omasta mielestäni jättää pois ja ehkä silloin tämä draamaosio olisi ollut siedettävämpää. Loppua kohden meno alkoi rauhoittua, mutta pyörittelin silmiäni siitä huolimatta.

Loppu jäi hieman avoimeksi, mutta Jamie McGuire on kirjoittanut jatkoa kahden lyhyen novellin verran (Mrs. Maddox ja A Beautiful Wedding), jossa asiat luultavasti selkenevät. Myös Travis 'Mad Dog' Maddox kertoo tarinan omasta näkökulmastaan kirjassa Walking Disaster, jonka lukeminen ei järin innosta tällä hetkellä. Harkitsen sitä uudelleen ehkä myöhemmin. Travisin veljillekin on luvassa omat osansa ja ensimmäinen niistä ilmestyy ensi vuonna.

★ ★
Sivuja: 319?
Kustantaja: Simon & Schuster UK (2012)
Ei ole suomennettu

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

J.S. Meresmaa: Mifongin perintö

Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.

Luettuani Elina Rouhiaisen Susiraja -sarjan toisen osan (Uhanalainen), kiinnostus suomalaisiin kirjoilijoihin kasvoi ja niimpä etsiskelin muita kotimaisia kirjailijoita, etenkin fantasiakirjallisuuteen perehtyneitä.  J.S. Meresmaan luoma Mifongin perintö, joka aloittaa Mifonki -nimisen fantasiasarjan, nousi Susirajan ja Annukka Salaman Faunoidit -sarjan kanssa eniten esille muiden kirjablogeissa ja muilla kirja-aiheisilla sivuilla. Ja koska en koskaan lähde kirjastosta vain yksi kirja mukanani, otin kaikkien edellä mainittujen sarjojen ensimmäiset osat matkaani (Susiraja pois suljettuna), kuin myös pari muuta kirjaa kun tein kyseisen reissun kirjastoon.

Kuten Oscar -palkittu elokuva Gladiaattori sai minut innostumaan historiallisista elokuvista, samalla tavalla kirjailijat Diana Gabaldon ja Deborah Harknes saivat historian kuulostamaan mielenkiintoisemmalta ja näin innostuin myös lukemaan historiallisia tarinoita. Siksi juuri kirjojen tiivistelmien perusteella Mifongin perintö -kirjaan kohdistunut kiinnostus painoi silloin hitusen verran enemmän muihin vaihtoehtoihin verrattuna, sillä se viittasi historialliseen fantasiaseikkailuun. Ja niin päätin lukea sen ensimmäisenä.

J.S. Meresmaa on luonut oman hienon maailmansa ja tuonut sen esille onnistuneesti tarkoilla kuvauksilla. Niiden avulla kuvat henkilöistä, tapahtumapaikoista ja maisemista kehittyi kivasti mieleen ja apua toi myös kirjailijan luoma kartta. Henkilöihin oli helppo ihastua ja vihastua ja muutama hahmoista herätti närkästystä. Ardis, vaikka olikin alussa hemmoteltu pikku prinsessa, oli ihailtavan rohkea ja inhimillinen nainen, joka ei ollut täydellinen. Danteakaan ei voi luokitella jumalaisen komeisiin ja täydellisiin hahmoihin, joihin on totuttu, vaan mies oli tavallinen tallaaja, joka veljensä pyynnöstä ja sattuman kautta johdatettiin suurempaan seikkailuun. Danten puuma Reu oli suloinen ja iloinen tapaus ja Linn loisti merirosvona.

Mitä pidemmälle luin, sitä kiinnostuneemmaksi tulin tarinasta ja mifonkien historiasta, koska pitkin kirjaa löytyi ainakin yksi mielenkiintoinen paljastus juoneen liittyen. Osa oli helppo ennakoida, mutta omaksi ilokseni sain yllättyä muutamista käänteistä. Kirjassa keskityttiin pitkään aikaväliin, johon mahtui paljon matkustamista paikasta toiseen, joten toimintaa riitti eikä tylsyydelle jäänyt pienintäkään tilaa. Ainoa asia, mikä minua harmitti oli romantiikan vähäisyys, sillä sitä tosiaan oli vain ripaus pinnalla.

Kokonaisuudessaan hieno ja viihdyttävä fantasiaseikkalun avausosa nuorelta ja Tampereelta kotoisin olevalta J.S. Meresmaalta. Sarjan jatko-osa Mifongin aika saa takuu varmasti paikan lukulistaltani.

★ ★ ★½
Sivuja: 470
Karisto (2012)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Linda Howard: Yön huntu

Linda Howardin tuoreimpiin teoksiin kuuluva Yön huntu (engl. Veil of Night) pääsi osaksi keskustelua, jonka eräänä päivänä kävin ystäväni kanssa. Siitä on aikaa, kun kirjan luin, mutta kokonaisuus on jäänyt hyvin mieleen ja mieleni teki jakaa ajatukset myös täällä blogissa. Katsotaan siis ensin mistä kirjassa on oikein kyse:

Hääsuunnittelija Jaclyn Wilde pyörittää äitinsä kanssa yhtä Atlantan parhaista tapahtumatoimistoista ja nauttii työstään ja elämästään. Jaclynin stressitaso kuitenkin lähenee punaista, kiitos asiakkaana olevan harvinaisen hankalan morsiamen. Epämiellyttävä työtehtävä kääntyy todelliseksi painajaiseksi, kun morsian löytyy raa'asti murhattuna.Vaikka kaikilla hääsuunnitteluun osallistuneilla näyttää olevan motiivi murhaan, Jaclyn tajuaa pian olevansa itse epäiltyjen listan kärjessä. Tilannetta ei helpota se, että tutkinnasta vastaa rikosetsivä Eric Wilder, jonka kanssa Jaclyn tapojensa vastaisesti vietti kiihkeän yön juuri ennen tragediaa. Murhaaja ei kuitenkaan ole vielä lopettanut, vaan lähestyy pahaa-aavistamatonta Jaclynia...

Minua harmittaa, kuinka vähän Howardin kirjoja on suomennettu. Pidän kirjailijan huolettomasta tyylistä ja moni kirja on viihdyttänyt niin monella tasolla, vaikka kirjat eivät ole tuoneet yhdessä mitään uutta tarinoiden ja henkilöiden suhteen. Olen huomannut, että Howard on innostunut kirjoittamaan poliiseista, sillä melkein jokaisesta lukemastani Howardin kirjasta on löytynyt hupaisa miespoliisi. Eipä tuo haitaksi ole kasvanut, sillä Howardin miespoliisit ovat olleet suurta herkkua! Varsinkin kun luvassa on jännitystä ja palavaa romantiikkaa. Ja sitä Yön huntukin tarjosi juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän.

Yön hunnussa pidin siitä, ettei tarinaa kerrottu vain kahden päähenkilön kautta, jotka tässä tapauksessa olivat Jaclyn Wilde ja Eric Wilder, vaan pääsin tutustumaan heidän lisäksi myös uhriin, ennen tämän karmivaa kohtaloa muutaman sivun verran. Uhrin näkökulma oli oikeastaan melko huvittavaa luettavaa, huolimatta tämän diivamaisesta luonteesta.

Yön huntu sopii hyvin iltalukemiseksi, jolloin aivot voi heittää täysin narikkaan. Huumori Linda Howardin tyyliin on ollut aina minun mieleeni, sillä pakostakin nauru purskahtaa ulos suusta hulvattomista tempauksista ja tässäkin niitä riitti vatsakipuun asti.
 
★ ★ ★
Sivuja: 332
Suomentanut: Pirjo Ruti
WSOY (2012)
Alkuperäinen teos: Veil of Night (2010)

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Hadley joutuu matkustamaan isänsä häihin. Tilanne ei voisi olla kammottavampi. Hadley ei ole vieläkään antanut isälle anteeksi sitä, että tämä muutti pois heidän yhteisestä kodistaan. Hän ei halua edes nähdä isän uutta vaimoa. Ja kaiken lisäksi hän inhoaa lentokenttiä ja lentämistä.

Hadley huomaa myöhästyneensä lennolta ja joutuu odottamaan muutaman tunnin lentoasemalla. Hän tapaa sattumalta pojan, Oliverin. Lentokentällä on helppo tutustua ihmisiin, koska voi ajatella, ettei koskaan enää tapaa näitä. Mutta kuin kohtalon oikusta Oliverilla ja Hadleyllä on melkein vierekkäiset paikat lennolle.

Isän häissä Hadley huomaa, ettei voi unohtaa Oliveria. Mutta eihän hän tiedä pojasta muuta kuin nimen ja sen, että poika oli menossa Paddingtoniin juhliin. Onko tämä rakkautta?

Halusin kokeilla jotain spontaania ja päädyin lainaamaan kirjastosta muutamia kirjoja, joita en osaisi hakea heti ensimmäisenä. Tutkiskelin hyllyjä ja olen tähän asti tottunut lukemaan niin toiminnan täyteisiä ja jännittäviä teoksia, joten ajattelin, että tällä kertaa voisin lueskella jotain kevyttä ja rauhallista. Katse osui hieman ohueen ja nimeltään pitkään kirjaan ja niinpä valitsin juuri sen muiden seasta. Olin tarttunut Jennifer E. Smithin kirjaan Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea.

Odotuksia ei niinkään ollut, koska kirja ei ollut tuttu jo ennestään ja minulle tämän kirjan tarkoituksena oli myös viedä ajatuksia muualle. Kirja tuli luettua hetkessä eikä se johtunut pelkästään siitä, että se oli sivumäärältään lyhyt, vaan koska pidin sen romanttisesta ajatuksesta ja niin kirja tuli ahmaistua läpi hetkessä.  Tarina käsitteli realistisia tunteita, jotka saattavat nousta pintaan, kun kyseessä on oma perhe ja se ainoa oikea. Se oli yksinkertainen eikä siihen liittynyt suuria juonikuvioita. Vaikka loppu olikin ennalta-arvattavissa, silti mielessäni pyöri pienen pieni epäilys tulisiko se sittenkään toteutumaan ja se tuotti pientä jännitystä matkaan. En tiedä tarkkaa syytä tälle tunteelle, mutta jotenkin ajatus toisenlaisesta lopusta ei voinut jättää rauhaan.

Pienelle romantiikan nälälle teos sopii mainiosti eivätkä hymynpoikasetkaan pysy poissa tätä kirjaa lukiessa. Kirja onnistui viemään ajatukset muualle ja lukukokemuksesta tuli mieluisa.

★ ★ ★
Sivuja: 203
Suomentanut: Joel Kontro
Otava (2012)
Alkuperäinen teos: The Statistical Probability of Love at First Sight (2012)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Lisa R. Jones: Paljastus

Rebeccan salatuimmat eroottiset fantasiat ovat paljastuneet. Saran vaiettu menneisyys on tullut ilmi. Nyt on Saran vuoro paljastaa rakastamansa miehen syvimmät, synkimmät salaisuudet… Mutta sitovatko ne heidät yhteen vai repivätkö ne heidät erilleen?

Jaa-a. En kyllä muista, milloin ja mikä kirja viimeksi herätti turhautumiseni niin korkealle ja sai sen melko pian taas laskemaan. Olin siis melko ristiriitaisella kannalla, tämän kirjan suhteen, mutta loppujen lopuksi pettymys painoi enemmän. Inside Out -sarjan kolmas osa Paljastus (engl. Revealing Us) täyttyi draamasta, jota ei millään saatu päätökseen, vaikka sovinnot tehtiin heti paikalla hellin sanoin ja sängyssä. Saran epävarmuus meni yli hilseen ja nostatti niskakarvat pystyyn. Kirjalla oli hetkensä, mutta ne jäivät valitettavasti draaman alle.

Ellan tapaus ja ne lyhyet hetket, jotka koskivat Chrisin menneisyyttä olivat ainoita asioita, jotka jaksoivat yhä pitää kiinnostuksen yllä. Loppukin osasi herättää kysymyksiä ja kiinnostus sen kuin kasvoi eikä tämä takuulla ollut 'trilogian päätös osa' niin kuin annettiin ymmärtää. Uteliaisuudesta, surffailin kirjailijan kotisivuilla ja jatko-osia on tulossa. Aivan niin, osia ja ainakin kaksi kappaletta. Myös Ellallekin on tulossa omat osansa. Ei ole vielä tietoa, milloin osat julkaistaan, mutta luulen, että englanniksi ne tulevat jo ensi vuonna. Haluan tietää vastaukset enkä voi siksi jättää sarjaa kesken.

Ei niin loistava lukukokemus ja huonompi kuin aiemmat osat, mutta tarinalla on potentiaalia, siksi siis toivon, että Inside Out -sarja nousisi samalle tasolle, minne ensimmäinen osa Ihosi alla (engl. If I Were You) sen vei.

★ ★
Sivuja: 390
Suomentanut: Lasse Linna (2013)
Gummerus
Alkuperäinen teos: Revealing Us (2013)

lauantai 9. marraskuuta 2013

Lisa R. Jones: Ihosi alla ja Sisälläni

Lisa R. Jonesin luoman Inside Out -sarjan kolmatta osaa, Paljastusta (engl. Revealing Us) luen parhaillaan niinpä kertaillaan hieman aiempia osia ja omia ajatuksiani niistä.



 Ihosi alla:
Sara McMillan saa käsiinsä tuntemattoman naisen uskaliaan päiväkirjan. Sen eroottinen ja pahaenteinen sisältö sekä järkyttää että kiehtoo häntä, eikä hän voi lakata lukemasta. Missä tuo syntisten fantasioiden kirjoittaja, Rebecca, on nyt?

Yrittäessään selvittää kadonneen Rebeccan kohtaloa Sara päätyy kuin varkain sijaiseksi tämän työpaikalle taidegalleriaan. Pian hänellä on vastassaan kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: gallerian dominoiva johtaja Mark Compton ja salaperäinen, upporikas taiteilija Chris Merit.

Sara tajuaa kulkevansa samaa polkua kuin Rebecca ja avautuvansa uusille uskaliaille kokemuksille. Pian millään muulla ei tunnu enää olevan väliä… Mutta millaisia synkkiä salaisuuksia kukin kantaa? Ja missä on Rebecca?

Sisälläni:
Sara McMillan horjuu kahden maailman välillä: kipeän menneisyytensä ja sähäkän nykyisyytensä. Sara tuntee yhä voimakkaampaa yhteyttä päiväkirjojen Rebeccaan ja on nyt varma, että tälle on tapahtunut jotain pahaa. Kaksi arvaamatonta miestä haluaisi pitää hänet otteessaan, ja toisen käsivarsilla hän joutuu etsimään ja kohtaamaan totuuksia myös itsestään.

         
Fifty Shadesin jälkeen erotiikkakirjallisuus nousi ihmisten huulille ja siitäkös innostuttiin ja todella. Niin yksittäisiä kirjoja kuin sarjojakin alkoi ilmestyä kauppoihin, uusia kirjailijoiden nimiä nousi kuuluisuuteen ja kirjastoissakin kyseiset kirjat olivat jatkuvasti lainassa. Minun oli pakko laittaa teos varaukseen, että pääsisin sen jossain vaiheessa lukemaan ja jonoonhan siinä jouduttiin. En voisi sanoa, ettenkö olisi kiinnostunut kyseisestä aiheesta, sillä se todellakin on vienyt minut mukanaan. Mutta alustavasti ajatukset kulkivat siinä, että eroaako tämä mitenkään E.L. Jamesin Fifty Shades of Grey -sarjasta.

No, ensimmäisen osan takakansi antoi vaikutelman paremmasta kokonaisuudesta, mitä Fifty Shades oli ja tarina alkoikin lupaavasti, kun pääsin vauhtiin. Olin varma, että kirja toisi jännitystä Rebecca -mysteerin kulkiessa mukana ja sitä se nimenomaan toi. Lisää jännitystä toivat totta kai myös Chris ja Mark. Pidin ensimmäisestä osasta, sillä rakastan jännittäviä ja mysteeri rikkaita tarinoita, vaikka hahmoista en niin löytänyt mitään uutta. Mies on rikas, syötävän komea ja tällä on salaisuus, josta hän ei suostu avautumaan. Nainen on kaunis, bisnesvaistoinen, mutta epävarma oman rankan menneisyytensä takia. Heidän kohdatessa, pakka menee pakostakin sekaisin ja heidän on avattava ovia, joita he ovat pitäneet lukossa, jotta juttu toimisi.

Kirjojen pituudet olivat sopivia eikä petipuuhiakaan ollut yhtä tiiviisti niin kuin Fifty Shadesissä. Ihosi alla -kirjan (engl. If I Were You) perusteella voisin sanoa ja sanoin, että se oli huomattavasti parempi kuin FSOG ja toista osaa odotettiin innolla. No, kun pääsin toisen osan kimppuun ja lukenut melkein puoleen väliin, ajattelin että sarja alkaa kärsiä draamasta ja sen liiallisesta toistosta eikä tarina itse liiku mihinkään suuntaan ja menetti sillä pisteitä. Muutamat salaisuudet paljastuivat, joiden tilalle saatiin lisää mysteeriä ja se palautti taas oman mielenkiintoni pinnalle. Sisälläni (engl. Being Me) ei ollut yhtä vakuuttava kuin edellinen osa, mutta pysyin edelleen siinä toivossa, että tarina vielä sykähdyttäisi jäljellä olevilla salaisuuksillaan.

Ihosi alla:
★ ★ ★
Sivuja: 395
Suomentanut: Lasse Linna
Gummerus (2013)
Alkuperäinen teos: If I Were You (2013)

Sisälläni:
★ ★½
Sivuja: 419
Suomentanut: Lasse Linna
Gummerus (2013)
Alkuperäinen teos: Being Me (2013)

tiistai 5. marraskuuta 2013

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen. Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.
Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?

Uhanalainen, Susiraja -sarjan toinen osa, alkoi melkolailla kehnosti, joka myös hidasti valitettavasti tämän kirjan lukemista ja siksi kestikin hieman pitkään saada kirja luettua. Puolen välin jälkeen tahti kiihtyi ja huokaisin helpotuksesta, ettei kirjasta tulisikaan niin suuri pettymys. Historia susien laumasta oli yllättävänkin kiintoisaa luettavaa, mutta välillä tuntui, ettei tarina kulkenut eteenpäin.

Raisan vaihteleva käytös, etenkin Mikaelin suhteen ei järin ilahduttanut. Romantiikka oli jäänyt vähälle, mikä oli harmi, sillä toivoin samoja hellyyttäviä hetkiä Raisan ja Mikaelin välille, joita ihastelin ensimmäisessä osassa. No, tarjosi kirja sentään muutaman sykettä nostattavan hetken, mutta jälleen Raisan epävarmuus iski tielle, minkä takia purin kynsiä.

Plussaa on jälleen annettava kotimaisuudesta ja koko Suomi voi olla ylpeä Elina Rouhiaisesta, kun on luonut kokonaisuudessaan hienon Suomeen sijoittuvan fantasiatarinan. Teksti oli yhtä helppolukuista ja kevyttä niin kuin ensimmäisessä osassa. Loppua kohden jännitys tiivistyi ja juuri kuin toivon kipinä teki tuloaan, en voinut uskoa miten kirjailija päätti lopettaa Uhanalaisen ja ensireaktiossa vinkaisin; 'Eikä!'.

Elina Rouhiainen työstää parhaillaan sarjan kolmatta osaa ja hän mainitsi myös omalla kotisivullaan, että Susirajasta tulisi neliosainen. Aika paljon asioita on vielä auki, mutta mietityttää silti kuin myös kiinnostaa mitä kaikkea kirjailija keksiikään tuleviin osiin.

★ ★ ★
Sivuja: 446
Tammi (2013)

maanantai 4. marraskuuta 2013

J.R. Ward: Herätetty rakastaja

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tarina jatkuu kolmannessa osassa ja tällä kertaa vampyyriveljeksistä astuu esiin synkkä katseinen Zsadist. Lukijat pääsivät tutustumaan Zsadistiin ja Bellaan sarjan toisessa osassa, Ikuinen rakastaja. Sen antoi jo käsitystä siitä, mitä seuraavassa osassa tulisi tapahtumaan.

Entinen veriorja, vampyyrisoturi Zsadist kantaa yhä kärsimyksen ja nöyryytyksen täyttämän menneisyytensä arpia. Karkaisemattomasta raivostaan ja julmista teoistaan tunnettua villiä taistelijaa pelkäävät yhtä lailla niin ihmiset kuin vampyyrit. Viha on Zsadistin ainoa kumppani ja kauheuksien tekeminen tämän ainoa rakkaus – kunnes soturi pelastaa Harvennuskunnan kynsistä kauniin vampyyrinaaraan.

Bellaa alkaa heti kiehtoa Zsadistissa kihisevä voima. Zsadistin tarve kostaa Bellan vangitsijoille ajaa kuitenkin uroksen hulluuden rajoille. Bellan on autettava rakastajaansa parantamaan menneisyyden haavat ja löytämään tulevaisuus naaraansa rinnalla…

Herätetty rakastaja (engl. Lover Awakened) oli taatusti synkempi kuin aiemmat kaksi osaa. Zsadistin menneisyys oli rankkaa luettavaa ja miehen kamppailu itsensä kanssa oli sydäntä raastavaa. Pidin Zsadistista ja Bellasta parina todella paljon, liikutuin niin useaan otteeseen ja suorastaan puristin kirjaa kun etenin lähemmäksi kirjan loppua.

Esim. kohtaus kirjan alussa, jossa Zsadist viimein löysi Bellan ja toi hänet omaan huoneeseensa oli yksi lempikohtauksistani. Siinä jo nähtiin kuinka kiintynyt Zsadist jo oli Bellaan ja kuinka vaikeaa hänen oli antaa vampyyrien lääkäri Haversin tutkia Bellan haavat. Phuryn ja Zsadistin kohtaukset olivat myös koskettavia ja pidin paljon heidän veljellisestä siteestä. John Matthewiin tutustuttiin jälleen enemmän ja aloin pitää tästä pojasta, vaikka Zsadist, Bella ja Phury kiinnostivat vielä enemmän. Tragedialtakaan ei vältytty ja muistan kuinka se järkytti ja suretti niin paljon kun ensimmäisen kerran tämän luin.

Loppuratkaisu oli mielestäni upea ja rakastuin sarjaan vielä enemmän. Sarja on kirja kirjalta parantunut ja tämä on ehdottomasti yksi parhaista. Tämäkin kirja on ahmastu läpi monta kertaa eikä sille tule loppua!

★ ★ ★ ★½ 
Sivuja: 486
Suomentanut: Maria Sjövik
Basam Books (2010)
Alkuperäinen teos: Lover Awakened (2006)

tiistai 29. lokakuuta 2013

J.D. Robb: Alaston kuolema

Komisario Eve Dallas on kolmekymppinen, yksin elävä newyorkilaispoliis, jolle työ on henki ja elämä. Ja työtä Evellä riittää läkähdyksiin asti, vaikka uudessa, uljaassa maailmassa tuliaseet on kielletty tavalliselta kansalta. Eletään vuotta 2058, mutta rikoksia tehdään entiseen malliin. Tuskin Eve on saanut silmänsä auki hyisenä helmikuun aamuna, kun nuoren naisen kylmäverinen murha syöksee hänet syvälle prostituution, poliittisen juonittelujen ja kiristyksen rämeikköön. Kymmenen vuotta New Yorkin poliisivoimissa on opettanut Evelle, että hengissä pysyy vain luottamalla vaistoonsa. Nyt vaisto kertoo Evelle, että hänen olisi parasta pitää näppinsä erossa miehestä, jota hän epäilee murhaajaksi.
- Tiivistelmä lainattu kirjasta.

Alaston kuolema (eng. Naked In Death) aloitti jännittävän kirjasarjan Eve Dallasista, joka ratkoo murhia 2050 -luvun New Yorkissa, jossa teknologia on huipussaan. Ennen kuin löysin tämän kirjan, olin lukenut niin paljon nuorille suunnattuja kirjoja, erityisesti fantasia-aiheisia ja halusin siksi hieman vaihtelua. Kirjastossa siis hivuttauduin jännitys- ja kauhuosastolle ja sieltähän Alaston kuolema muutamien minuuttien kuluessa löytyi. En ollut kuullut kyseisestä sarjasta aiemmin ja siltä pohjalta oli oikeastaan hyvinkin mielenkiintoista lähtä tutustumaan sarjaan.

Pidin Eve Dallasista heti alusta alkaen, sillä hän on vahva persoona ja aidosti rehellinen. Tarkoittaen, ettei hän teeskennellyt olevansa jotain aivan muuta. Kovan ulkokuoren alla kuitenkin pileskeli herkkyyttä, vaikka hän ei sitä pahemmin tuonut esille. Tulevaisuuteen sijoittuminen toi extrapotkua tarinaan ja upeasti Nora Roberts (alias J.D. Robb) toi sen myös esille. Tarina kulki mukavasti eteenpäin eikä missään kohtaa kirjassa tullut mieleenikään päästää kirjaa käsistä.

Murhatapauksiin syvennyttiin hyytävän tarkasti jättäen mitään epäselväksi. Eve Dallasin synkkä menneisyys kiinnosti yllättävän paljon, koska siitä mainittiin vain vilaukselta. Irlantilaissyntyinen Roarke kuvailtiin jokaisen naisen unelmana ja kyllähän se omakin sydän lepatti tälle miehelle. Mies jäi salaperäiseksi ja hyvä niin, sillä kiinnostus sarjaa kohtaan vain nousi eikä kestänyt kauaa, kun hankin kirjan omakseni. Even ja Roarken yhteiset hetket viihdyttivät sekä tyydyttivät samalla romantiikan nälän ja jännitys kulki mukana kirjan loppuun asti.

★ ★ ★ ★½
Sivuja: 389
Suomentanut: Satu Leveelahti
Gummerus (2004)
Alkuperäinen teos: Naked In Death (1995)

torstai 24. lokakuuta 2013

Elina Rouhiainen: Kesytön

Luen tällä hetkellä Elina Rouhiaisen luoman Susiraja -kirjasarjan toista osaa (Uhanalainen), joten pitihän se palauttaa muistiin ensimmäisen osan tapahtumat ja omat mielipiteeni siitä. Siitä on kyllä aikaa, kun teoksen luin, mutta tarina on pääasiassa on jäänyt mieleeni.


Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua.

Kesytön oli minulle ensimmäinen teos suomalaiselta kirjailijalta, joka kirjoitti paranormaalista romantiikasta. Tutustuin kirjaan Risingshadow sivun kautta ja alla oleva teksti on oma mielipiteeni kirjasta, joka myös löytyy muiden mielipiteiden seasta kyseiseltä sivulta.

Kiinnostukseni heräsi kun huomasin, että tämä sijoittuu Suomeen joten aikomuksena oli lukea tämä jossain vaiheessa. Sitten jonkin ajan kuluttua, palautettuani aikaisempia kirjoja kirjastoon, huomasin tämän kirjan ja päätin, että se olisi seuraava jonka lukisin. Joten lainasin sen. Tänään (25.07.2012) sain kirjan luettua loppuun ja eikä se niin erityisiä tunteita herättänyt.

Yhdessä kohtaa kirjassa ajattelin, että alkaapa mennä överiksi, kun asioita alettiin tunkemaan toista toisen perään. Ensin Raisan äidin kuolema, uusi paikkakunta, salaisuudet menneisyydestä, ihmisudet, ja kun vampyyrit mainittiin, turhauduin. Mutta se oli onneksi hetkellistä, koska niillä ei (ainakaan vielä) ollut niin suurta osaa. Sitten itse Raisa ja lisää salaisuuksia menneisyydestä. Kuitenkin sain ilokseni ja positiivisesti huomata, ettei kirjan loppu ollut sellainen kuin kuvittelin, ennalta-arvattava siis.

Mutta aikalailla tyypillistä paranormaalia romantiikkaa perinteisellä juonikuviolla. Kuitenkin, kaikesta näistä asioista huolimatta, lukukokemus ei ollut huono. Teksti oli sujuvaa ja omaperäistä ja kuten sanoin, oli virkistävää että teos oli kotimaista tuotantoa. Ehdottomasti luen seuraavan osan ja ehdottomasti suosittelen kaikille jotka pitävät paranormaaleista romansseista!

★ ★ ★½
Sivuja: 426
Tammi (2012)

torstai 17. lokakuuta 2013

J.R. Ward: Halu

Jim Heron ei tiedä paljoakaan vapahduksesta - hänen erikoisalaansa on kosto, ja hänelle synti on suhteellinen käsite. Kaikki muuttuu, kun hänestä tulee langennut enkeli ja hänelle annetaan tehtäväksi pelastaa seitsemän ihmissielua seitsemältä kuolemansynniltä. Eikä epäonnistuminen tule kyseeseen.

Vin diPietro on antautunut työlleen, ja se sopii hänelle mainiosti - kunnes kohtalo puuttuu peliin kovapuheisen, Harrikalla ajavan pelastajan hahmossa sekä naisen, joka saa Vinin kyseenalaistamaan kohtalonsa, järkensä ja sydämensä. Kun ikiaikainen paha on valmiina vaatimaan Viniä itselleen, täytyy hänen ryhtyä yhteistyöhön langenneen enkelin kanssa valloittaakseen rakastettunsa - ja pelastaakseen oman sielunsa.

Mietin ja kummastelin, miksi ihmeessä pitkitin tämän kirjan lukemista. Minulla on ollut monta tilaisuutta hakea kirja kirjastosta, mutta en vain ottanut sitä mukaani. Miksi? Ei mitään käsitystä. No, turha sitä on murehtia. Nyt se on haettu ja luettu ja pidin siitä! Oli kiva lukea J.R. Wardin tavanomaista käsialaa uudessa fantasiasarjassa Langenneet enkelit, jossa enkelit ottivat tarinan haltuun vampyyrien sijasta. Tarina oli mielenkiintoinen ja toi hyvää vaihtelua New Yorkin Caldwelliin, vaikka muutama tuttava esiintyikin ohimennen.

Ensimmäisen osan, Halun (engl. Covet) pääpari ei herättänyt erityisiä tunteita, vaikka Vinin erikoiset kyvyt olivat hyvä lisä. Marie-Terese oli hiukan väritön persoona minun makuuni, mutta heistä kahdesta luin silti mieluusti, sillä halusin tietää kuinka heidän käy ja yhdessä he olivat paljon enemmän. Jim loisti salaperäisellä menneisyydellään ja miehen kumppanit olivat hauskaa seuraa.Ward näköjään halusi kiusata lukijoita jättämällä asioita vielä pimentoon ja purin siitä syystä hampaitani yhteen (en pahassa mielessä tietenkään). Haluan ehdottomasti tietää heistä enemmän ja etsin seuraavan osan mahdollisimman pian käsiini.

★ ★ ★½
Sivuja: 541
Suomentanut: Tanja Kielinen
Basam Books (2012)
Alkuperäinen teos: Covet (2009)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Diana Gabaldon: Muukalainen

Diana Gabaldonin Matkantekijä -sarjaan (eng. Outlander) tutustuin vasta hiljattain, ennen kesän alkua jos tarkkoja ollaan. Muistan lukeneeni juttuja kirjailija Deborah Harknessista ja tämän tunnetusta romaanista Lumottu (eng. A Discovery of Witches). Kävi ilmi, että Harkness on Gabaldonin suuri ihailija ja uteliaisuudesta etsin tietoja vielä silloin minulle tuntemattomasta kirjailijasta.

Muukalainen on siis Matkantekija -sarjan ensimmäinen osa, jossa sairaanhoitajana työskennellyt Claire Randall, toisen maailmansodan päätyttyä matkustaa Skontlantiin yhdessä aviomiehensä Frank Randallin kanssa. Aviomiehensä aika kuluu esi-isiensä tarinoihin ja Clare puolestaan keskittyy Skotlannin maisemiin ja huomio kiinnittyy erityisesti muinaiseen kivikehään. Claire vaeltelee kivikehän ympärillä ja keräilee lääkekasveja kunnes kuulee omituisia ääniä kivien läheltä. Claire astuu lähemmäksi kivikehän halkeamaa ja yhtäkkinen ja voimakas tunne saa naisen pyörtymään.

Claire herää omituisissa olosuhteissa, sillä hän kuulee pyssyn pauketta ja huomaa ympäristön muuttuneen. Aikaa kuluu eikä hän voi uskoa asioita, joita hän kuulee ja näkee. Clairen on kuitenkin katsottava totuutta silmiin ja hyväksyä se; kivikehä siirsi hänet 1700 -luvun Skotlantiin sodan keskelle, tehden hänestä muiden silmissä muukalaisen. Etsiessään keinoa päästä takaisin omaan aikaansa, Claire kohtaa joukon skottilaisia sotilaita, mm. nuoren punatukkaisen Jamie Fraiserin.

Näin alkaa Claire Randallin henkeäsalpaava selviytymismatka , noidan ja vakoojan leima otsassaan. Se ajaa hänet pakoretkestä toiseen ja Claire saa kokea, etteivät olot 200 vuotta sitten olleet ruusuilla tanssimista. Claire alkaa tuntea vastustamatonta vetoa Jamieen, mutta ajatus, että hänellä on aviomies toisella vuosisadalla ei jätä häntä rauhaan.

Kun tartuin kirjaan kirjastossa ja tutkailin sen sivuja, ensi reaktiossa menin sanattomaksi. Kirja oli paksu ja tekstikin oli melko pientä ja mietin mitä kaikkea se tuo mukanaan. Olin siis aluksi kauhuissani, mutta mitä enemmän luin, sitä lumoutuneemmaksi tulin. Tykkäsin Gabaldonin tyylistä. Tarkka ja yksityiskohtainen kuvailu käynnisti mielikuvituksen äärimmilleen, mikä oli kiehtovaa. Murre oli hauska lisä hahmojen puheessa ja Jamie Fraserin romanttinen puoli oli suloista ja liikuttavaa. Muukalaisessa kohdattiin myös arkoja aiheita, joita Gabaldon käsittelee lähes estoitta. Ne olivat osittain raakoja eivätkä ne välttämättä sovi kaikille.

Kirjan pituus välillä turhautti, mutta kirja oli täynnä hetkiä, jotka palauttivat minut takaisin lumoukseen. Kokonaisuudessaan upea lukukokemus ja todella iloitsen siitä, että löysin tämän sarjan. Clairen ja Jamien rakkaustarina jää mieleen.

★ ★ ★ ★
Sivuja: 825
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus (2002)
Alkuperäinen teos: Outlander (1991)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Linda Howard: Liian kaunis kuolemaan

Itsepäinen blondi Blair Mallory viihdyttää lukijoita vielä yhden kirjan verran. Selviydyttyään viime kerralla täpärästi murhaajan hampaista, Blair jatkaa kuntosaliyrittäjänä omassa täydellisessä elämässään komean poliisin, Wyatt Bloodsworthin kanssa ja he suunnittelevat jo häitään. Häiden suunnittelu kuitenkin saa ikävän keskeytyksen, kun Blair melkein jää kaahailevan auton alle. Tuleva morsian aavistelee pahaa eikä toinen läheltä piti -tilanne saa naisen epäillyksiä katoamaan. Wyatt ei kuitenkaan ole naisen kanssa samaa mieltä ja sekös saa Blairin hermostumaan, sillä hän on varma, että joku mielipuoli jahtaa häntä. Taas.

Koska pidin edellisestä osasta (Henkensä kaupalla, eng. To Die For), totta kai piti toinenkin hakea kirjastosta ja lukea. Liian kaunis kuolemaan (eng. Drop Dead Gorgeous) oli ehdottomasti lukemisen arvoinen teos jännitysviihteen ykkönimiin kuuluvalta Linda Howardilta. Blair osasi jälleen naurattaa omalla persoonallisuudellaan ja juoni liikkui tasaisesti eteenpäin. Kuitenkin, niin kuin sarjan aiemmassa ja ensimmäisessä osassa, tässäkin tarinan kulku oli melko ennalta-arvattavaa, mutta minua se ei niin paljon haitannut. Ei tässä, eikä edellisessäkään. Täytyy se kuitenkin sanoa, että on harmillista, etteivät juonen osalta kirjat olleet kovin kekseliäitä. Varsinkaan toistensa rinnalla. Ymmärrän sen, ettei täydellinen Blair miellytä kaikkia lukijoita ja he voivat pitää häntä hiukan ärsyttävänä, mutta mielestäni naisen luonne toimi näissä kahdessa huumoririkkaasa jännärissä.

Jos pidit Henkensä kaupalla -kirjasta, tulet takuulla pitämään myös tästä. Muutenkin Linda Howardista pitävät eivät tule pettymään Blair Mallory -kirjoihin.

★½
Sivuja: 318 (pokkari)
Suomentanut: Pirjo Ruti
WSOY (2011)
Alkuperäinen teos: Drop Dead Gorgeus (2006)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Linda Howard: Henkensä kaupalla

Henkensä kaupalla (eng. To Die For) aloittaa kaksiosaisen tarinan sähäkästä naisesta, Blair Mallorysta, joka ottaa kaiken irti avioerostaan ja perustaa saamilla erorahoillaan menestyvän kuntosalin. Blairin ilta päättyy kammottavalla tavalla, sillä hän joutuu murhan silminnäkijäksi työpaikkansa parkkipaikalla. Blair soittaa poliisit paikalle eikä järkytykset siihen lopu, kun paikalle saapuu komea Wyatt Bloodsworth, jota Blair tapaili muutama vuosi sitten, joka myös kehtasi jättää hänet vain kahden tapaamisen jälkeen.

Wyatt johtaa murhatutkimusta ja on varma siitä, että Blair on vaarassa. Hän ottaa ohjat omiin käsiinsä eikä päästä Blairia silmistään, vaikka nainen itsepintaisesti yrittää tehdä päinvainstoin. Saahan sitä aina yrittää.
Alkaa kuuma kissa ja hiiri -leikki, jossa mies väsyttää naista ja nainen miestä, ja kaiken aikaa murhaajan verkko kiristyy.  - Takakannesta
Hauskaa ja vauhdikasta viihdettä! Henkensä kaupalla kuuluu takuulla Linda Howardin parhaimmistoon ja entisen cheerleader Blair Malloryn näkökulmasta lukeminen tuotti monen monta naurukohtausta. Hänen seurassaan ei varmasti moni tunne oloaan tylsistyneeksi. Ehei. Bloodsworthin komistus mukaan luettuna, paketti toimi täydellisesti jännittävän juonen kanssa. Kaksikon temput olivat viihdyttävää luettavaa ja siksi kirjan voi lukea aina uudelleen ja uudelleen.

Sivuja: 359 (pokkari)
Suomentanut: Pirjo Ruti
WSOY (2009)
Alkuperäinen teos: To Die For (2004)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Eve Dallas (In Death)

Esittelen seuraavaksi kirjailija J.D. Robbin (oikealta nimeltään Nora Roberts) kehittämän kirjasarjan nimeltään Eve Dallas (eng. In Death), joka on ottanut paikkansa lempikirjasarjojeni joukosta. Tämä rikos-, jännitys-, sekä scifisarja kertoo omalle työlleen omistautuneesta komissario Eve Dallasista, joka ratkoo hyytäviä rikoksia 2050 -luvun New Yorkissa.

Englanniksi kirjoja on ilmestynyt jo huikeat 46 kappaletta vuodesta 1995 lähtien ja lisää nähdään puolen vuoden sisällä ainakin kahden kappaleen verran. Kirjoja on ehditty suomentaa vasta 7 kappaletta ja 8. osa julkaistaan vuoden 2014 puolella. Suomentajana toimii Satu Leveelahti, joka aloitti urakkansa vuonna 2004 ja ehti suomentaa kuusi teosta vuoteen 2008 mennessä. Leveelahti piti sarjaan n. kolmen vuoden mittaisen tauon ja sarja teki toivotun paluun syksyllä 2013.


Fantasia- ja scifisarjojen lisäksi pidän todella paljon rikosromaaneista, joissa romanttisuus on pelkkää plussaa. Ennen kuin tutustuin tähän kyseiseen sarjaan, olin ehtinyt lukea useita Robertsin teoksia ja naisen tyyli oli ehtinyt tulla minulle paljolti tutuksi. Sattuman kautta, kun kirjastossa etsin käsiini uutta luettavaa, löysin sarjan ensimmäisen osan (Alaston kuolema, eng. Naked In Death) ja mielenkiinnon herättyä, nappasin kirjan mukaan. Se oli hyvä löytö ja heti perään minun oli saatava lukea muutkin ilmestyneet osat. Kirjojen murhat olivat kammottavan perusteellisesti kuvattuja, mutta myös mielenkiintoisia eikä pääparin, Even ja Roarken kiihkeä romanssi jättänyt kylmäksi. Sarja toi mukanaan myös muita kiinnostavia henkilöitä ja niimpä minä rakastuin sarjaan. Kaikki seitsemän suomennettua teosta löytyy omasta kirjahyllystäni!
  
Suomennetut osat:
1. Alaston kuolema (Naked In Death)
2. Maineikas kuollessaan (Glory In Death)
3. Kuoleman ikuistama (Immortal In Death)
4. Kuoleman hurmio (Rapture In Death)
5. Kuoleman riitit (Ceremony In Death)
6. Kuoleman enkeli (Vengeance In Death)
7. Kuolema ovella (Holiday In Death)
8. Kuoleman salaliitto (Conspiracy In Death

tiistai 8. lokakuuta 2013

Linda Howard: Kill and Tell

Karen Whitlaw on kokenut kovia. Hänen isänsä jätti perheensä, kun Karen oli vielä lapsi, mikä oli kova isku myös hänen äidilleen. Hänen äitinsä maailma mureni ja Karenin oli hankittava itselleen työ ja elättää heidät molemmat, mihin hänen äitinsä ei enää kyennyt. Vuosia myöhemmin Jeanette Whitlaw kuolee keuhkokuumeeseen ja Karenin on pakko hukuttaa itsensä töihin, ettei suru äitinsä kuolemasta ota hänestä valtaa. Kaksi viikkoa äitinsä kuolemasta, Karen löytää mysteerisen paketin, jonka on lähettänyt hänen häipynyt isänsä. Järkytykset eivät lopu siihen, sillä pian sen jälkeen Karen saa puhelun Louisianasta asti; Dexter Whitlaw on löydetty murhattuna New Orleansin kadulta. Uupuneena ja vielä järkyttyneenä äitinsä äkillisestä kuolemasta, Karen pakkaa laukkunsa ja suuntaa Lousianaan tunnistamaan isänsä ruumiin.

Louisianan rikosetsivä Marc Chainstain on järkyttynyt taitavan merisotilaan murhasta ja ihmettelee, mitä mies teki New Orleansin syrjäisellä kadulla ja sai kuulan kalloonsa. Pian he löytävät toisen ruumiin ja Marcilla on tunne, että tapaukset liittyvät toisiinsa ja kyse saattaa olla paljon suuremmasta. Marc tekee alustavat johtopäätökset, jonka jälkeen hän ottaa yhteyden ensimmäisen uhrin tyttäreen, Karen Whitlawiin. Nainen ei ole lainkaan sitä, mitä Marc aluksi kuvitteli ja huomaa ajan kuluessa tuntevansa halua suojella naista, varsinkin silloin, kun vaara on aivan kulman takana.

Koska Linda Howard on yksi suosikkikirjailijoistani ja olen lukenut jo kaikki tähän asti suomennetut teokset, oli minun pakko tilata muutama englanninkielinen osa nettikaupasta, joista Kill and Tell oli yksi ja Kiss Me While I Sleep toinen. Kirjat kuuluvat CIA's Spies -sarjaan, johon kuuluu yhteensä kolme osaa. Sarjan ensimmäinen osa, Kill and Tell noudattaa tyypillistä Howardin tyyliä; miessankari toimii hurmaavana poliisina kiihkeän romanttisessa jännärissä, jossa juoni kulkee vauhdikkaasti eteenpäin.

Tällä kertaa kuitenkin teksti oli paljolti vakavampaa sekä tunteikasta ja tarinan naispäähenkilö oli hieman arkaluonteisempi kuin muissa lukemissani teoksissa. Ainakin se toi pientä vaihtelua, vaikka Howardin sähäkät naispäähenkilöt ovat mielestäni viihdyttävämpiä. Kill and Tell muistutti minua paljon Howardin yksittäistä teosta, Vapaata riistaa (engl. Open Season). Se oli helppolukuista ja mukavaa iltalukemista.

Omasta mielestäni teos ei kuulu Linda Howardia parhaimmistoon, mutta luettava teos se oli silti. Lajin ystävä kun olen.

Sivuja: 320
Kustantaja: Pocket Books (2003)
Ei ole suomennettu

maanantai 7. lokakuuta 2013

J.R. Ward: Ikuinen rakastaja

Ikuinen rakastaja (engl. Lover Eternal) jatkaa J.R. Wardin luomaa Mustan tikarin veljeskunta -vampyyrisarjaa. Ensimmäisessä osassa (Pimeyden rakastaja) lukijat pääsivät tutustumaan lähes sokeaan vampyyrisoturiin Wrathiin, joka yli yksi kuudesta soturista ja löysi oman pelastajansa ja rakkautensa. Nyt on aika jatkaa seuraavaan.

Hän on veljeksistä paras taistelija. Hän on kaunis. Ja vaarallisin. Hän on Rhage, jonka ylle vampyyrien äiti, Kirjurineitsyt on luonut petollisen kirouksen soturin liian suuren suun ja rajattoman kielenkäytön takia. Hänen sisällään raivoaa peto, joka ulospäästyään ei jätä ketään henkiin, jonka myös muut soturiveljekset tietävät. Jos Rhagen viha ylittää rajansa, se on menoa se. Rhage vihaa ajatusta siitä, että tahtomattaan hän pystyy satuttamaan veljiään, joten hänen on purattava turhautumisensa kahteen asiaan; vihollisiinsa lessereihin sekä naisiin.

Mary Luce on menettänyt uskonsa ihmeisiin. Hänen äitinsä menehtyi syöpään vuosia sitten ja Mary itsekin on joutunut sairauden uhriksi. Hän selviytyi sairaudesta jo kerran, mutta nyt leukemian uusiuduttua, selviytyminen on mahdotonta. Siitä huolimatta Mary ei kuitenkaan halua antaa leukemian lannistaa häntä, joten hän pitää ajatuksensa töissä.

Vapaaehtoistyönsä kautta hän tutustuu nuoreen ja mykkään poikaan, John Matthewiin. Myös Maryn naapurin, naaraspuoleisen vampyyrin Bellan kiinnostus herää tämän huomatessa hälyttäviä merkkejä pojassa ja hän päättää ilmoittaa asiasta veljeskuntaan. Bella vie Johnin sekä Maryn (pojan tulkkina) sotureiden kartanoon ja näkee siellä Rhagen ensimmäistä kertaa niin kuin Rhage Maryn.

Rhage lumoutuu Marystä, etenkin tämän äänestä ja vaatii Bellaa järjestämään heille uuden tapaamisen. Epäröiden Mary saapuu sovittuun paikkaan eikä voi uskoa silmiään, kun Rhage saapuu paikalle. Mary ei kuitenkaan tiedä, että oli tavannut hänet jo aiemmin, sillä Rhage pyyhki tämän muistot pois veljeskunnan sääntöjen takia. Tapaamisen aikana Mary pysyy skeptisenä, sillä hän ei voi uskoa, että Rhagen kaltainen mies olisi hänestä kiinnostunut. Rhage puolestaan palaa halusta koskettaa Marya ja haluaa saada hänet omakseen, millä hinnalla tahansa.

Voi jestas. Olin jälleen sulaa vahaa kun pääsin käsiksi sarjan toiseen osaan enkä päästänyt kirjaa käsistäni helpolla. Rhage on yksi suuri suinen mies ja hänen letkautuksilleen ei voinut muuta kuin nauraa. Rhagen ja Maryn välillä oli ylä- ja alamäkiä, mutta syystäkin ja sydän paukutti rinnassa moneen otteeseen. Rhagen ja Maryn näkökulmien lisäksi, kirja antoi palasia myös Butchin, Bellan, Johnin, lessereiden sekä synkkä katseisen Zsadistin kautta.

Nyt voin sanoa, että lessereiden osuus kiinnosti minua enemmän kuin edellisessä osassa, varsinkin herra D:n kiinnostus Bellaa kohtaan. Zsadist herätti puolestaan mielenkiintoni korkeuksiin ja paloin halusta siirtyä seuraavaan osaan, sillä juuri hän olisi soturi numero 3.

Ikuinen rakastaja oli kerrassaan upea lukukokemus ja siksi se on jo luettu muutamaan otteeseen.

Sivuja: 447
Suomentanut: Marke Ahonen (2010)
Basam Books
Alkuperäinen teos: Lover Eternal (2006)